Perillä kohteessa!

Matka meni mukavasti, mitä nyt Pariisin lentokentän virkailijoilla oli vähän sanomista kun käsimatkatavarana ollut laukku painoi melkein 15 kiloa (12 kiloa on suurin sallittu paino). Onneksi ranskalaiset eivät puhu juurikaan englantia, joten virkailijat luovuttivat kielimuurin takia ja pääsin sujahtamaan turvatarkastuksen läpi. Portilla seuraava virkailija kuitenkin päätti etten voi viedä laukkuani matkustamoon ja Montpellierissä sain noutaa molemmat laukut matkatavarahihnalta. Loistava diili kun en Suomessa osannut päättää ottaako yhden vai kaksi laukkua. 

Ihana vuokraemäntäni nouti minut kentältä ja selvisimme sekopäisen liikenteen seasta tänne Ranskan kotiin. Ja se on muuten varma etten koskaan suostu auton rattiin tässä maassa!! Muutama esimerkki: liikennevaloissa autot yrittää ohittaa tienvarressa olevien parkkipaikkojen kautta (siis oikealta puolelta) ja jos joku on parkkeerannut vähän huonosti niin toinen auto työntää sen edestään parempaan kohtaan. Olisin saanut kyseisen episodin videolle, mutta seisoin siinä monttu auki ja mietin että mitä hemmettiä täällä oikein tapahtuu. Oma ilme olis pitänyt myös kuvata.

 

Valkonen auto työnsi tota keskimmäistä autoa noin 15, metriä eteenpäin. Ei kannata parkkeerata huonosti!

Talo on ihan mieletön!! Asun noin 3 km Montpellierin keskustasta länteen isossa omakotitalossa, josta minä ja saksalainen kämppikseni Lisa olemme vuokranneet huoneet. Vuokraemäntämme asuu itsekin täällä, mutta lasten muutettua pois kotoa talo on hänelle yksin liian iso. Meillehän paikka on kuin lottovoitto, sillä saamme käyttää koko taloa kuin omaamme ja meidän käyttöön on varattu myös oma kylpyhuone, joka on pikkuisen hulppeampi kuin opiskelija-asuntoloissa. Kaikki täällä on supermodernia ja pihalta löytyy luumupuita, viinirypäleitä ja mieletön terassi. Ei voisi parempaa toivoa!

 

Myös puitteet urheilua varten on melkoisen kohdillaan. Ovelta 200 metrin päässä alkaa suuri urheilupuisto, mistä löytyy ihan kaikki treenaamiseen: urheilukenttä, lenkkipolku ja kentät lähes joka lajiin (futis, koris, tennis…). Alue on armeijan entinen kasarmialue ja muistona noilta ajoilta on useita rakennuksia ja esimerkiksi juoksuhautoja ja telineitä ampumista varten. Vuokraemäntä myös näytti salin jossa hän itse treenaa ja matkaa kotiovelta sinne kertyy huimat 500 metriä. Eli jos nyt ei treeni kulje niin ei sitten koskaan! Torstaina en meinannut malttaa lähteä puistosta kun oli niin loistava fiilis, että ei mene Piritan laatima juoksuohjelma ainakaan hukkaan :)

Tänne tullessa ajattelin että kyllä nyt varmasti käytän pelkästään ranskaa, mutta toistaiseksi käyttämäni sanasto on lähinnä luokkaa ”bonjour” (hyvää päivää), ”pardon?” (anteeksi, voitko toistaa?) ja ”parlez vous anglais?” (puhutteko englantia?) kun epätoivo iskee kun en vaan ymmärrä. Koulussa aina puhuttiin niin rauhallisesti ja selkeästi, täällä mongerretaan slangilla ja niin nopeasti etten muuten ymmärrä sanaakaan. Kaupassa en osannut punnita vihanneksia ja sain kassatädiltä huudot kun en ymmärtänyt. Kai tämä tästä.. Onneksi vuokraemäntä on hirmu auttavainen kielen opettelun suhteen ja puhutaan sekä ranskaa että englantia sekaisin.

Keskustaan selvisin omin avuin (vaikka vähän eksyinkin matkalla) ja tilasin kahvilassa ranskaksi toastin ja appelsiinimehun, hyvä minä! Kaupoissa myyjät ovat hirmu avuliaita kun yritän sönköttää ranskaa (todennäköisesti koska ostan aina jotain), mutta palvelua saa tarvittaessa myös englanniksi. Ensimmäinen shoppailureissu takana ja mukaan tarttui 2 mekkoa, laukku ja sandaalit. Vettä on myös kulunut päivän aikana useita litroja kun aurinko paahtaa ja lämpötila hipoo 30 astetta. Vielä klo 20 oli 24 astetta kun lähdin treenailemaan. Perjantaina uskaltauduin urheilukentälle jo keskipäivällä ja poltin paahteessa hartiat, onneksi en kovin pahasti. Toisaalta päivällä oli kivaa treenata kun kentällä oli lisäkseni vain 1-2 treenaajaa, toisin kuin illalla kun saa jatkuvasti väistellä mm. rullaluistelemaan opettelevia ja ympäriinsä kirmailevia pikkulapsia.

Ensimmäisen shoppailureissun satoa

Kun Ranskasta kerran puhutaan niin onhan se ruokakin pakko ottaa puheeksi. Hedelmät ovat aivan ihania ja niitä voisi popsia päivät pitkät. Juustoissa ja viineissäkään ei ole valittamista ;) On niin kuuma ettei oikein ole nälkä missään vaiheessa ja lähinnä on tullut syötyä salaatteja, hedelmiä, jogurttia ja ruisleipää, jota raahasin paketillisen Suomesta mukaan. Onneksi raahasin, sillä täältä saa vaan sellaista ällö-pullamössöä, joka ainakin näyttää valkaistulta. Leipäkaupat (boulangerie) ovat tietysti sitten erikseen, muttei niistäkään sen tummempaa leipää löydy. Se on jännä miten esim. ruisleipä ja salmiakki maistuvat täällä vielä niin paljon paremmilta kuin Suomessa. Eli jokainen täällä vieraileva, vink vink, ruisleipäpaketti ja turkinpippureita mukaan! Maito täällä on aivan kamalaa, lähinnä se muistuttaa suomalaista UHT-hylamaitoa jossa on oksettava sivumaku, että taidan hankkia kalsiumin niistä juustoista. Kaikki maidot ovat kaupassa huoneenlämmössä, että en sitten tiedä miten ne on oikein käsitelty. Hintataso on aikalailla Suomen tasoa, eli ei täällä mitenkään halvalla pääse ruokaostoksille tai shoppailemaan.

Karkkivarasto

Kaupan valkaistu ällömössöleipä

Perjantaina vuokraemäntäni kokkasi minulle ja serkulleen ihania ranskalaisia ruokia; quichea (piirakkaa), salaattia ja yrttimakkaraa. Kämppikseni Lisa pääsi myös vihdoin perille, nyt ei tarvitse enää olla yksinään. Lauantaina suuntasimme Lisan kanssa rannalle ja onneksi mukana matkaoppaana oli myös Claire, joka vietti lukuvuoden 2011-2012 Turussa ja kävi samaa koulua kanssani. Ranta oli ihan mieletön ja sitä jatkui kilometreittäin molempiin suuntiin. Vesi oli todella kirkasta, vaikka olin aina kuvitellut Välimeren todella likaiseksi. Pirun kylmältähän se vesi tuntui kun ilman lämpötila oli noin 30 astetta ja vesi alle 20, mutta olihan se ihanaa puhahtaa mereen kun iho alkoi kärventyä auringossa. Vähän poltin rintaa ja pyllyä, mutta muuten kaikki kunnossa :D Illalla Claire vielä kokkasi minulle ihanan vuohenjuustosalaatin ja näytti kaupungin keskustaa. Tänään sunnuntaina vielä rannalle Clairen ja hänen kavereidensa kanssa ja illalla sitten juoksemaan, pakko pitää itsensä ruodussa treenin suhteen!

Huomenna alkaakin jo koulu, katsotaan mitä se tuo tullessaan.

Ilma 30 astetta ja meri 17, vois ne asiat kurjemminkin olla!