Sur le pont d'Avignon, on y danse, on y danse!

Nuhanenäily ei meinaa millään loppua ja alkuviikko menikin koulussa ja huilaillessa. Keskiviikkona pääsin jo tekemään kevyen salitreenin ja torstaina ensimmäiset juoksuaskeleet. Oli muuten pikkuisen tahmaista menoa, kuten aina flunssan jälkeen. Eiköhän tämä pöpö joskus mene pois, toivossa on hyvä elää. Hain apteekistakin jotain senioreille tarkoitettuja supervitamiinitabletteja, eli nyt on kovat keinot käytössä!

Torstaina uskaltauduin jo bileisiin viikon huilaamisen jälkeen. Ensin tietysti aloittelut ja muutamat juomapelit ja tällä kertaa meitä oli noin 20 henkeä saksalaisen Claran 13 neliöisessä yksiössä. Tiivis tunnelma ja loistava meno. Siitä suunnattiin kohti Cargo –yökerhoa, mutta koska osa porukasta kierrätti pulloa jonossa, jätti portsari heidät ulkopuolelle. Päätimme sitten kaikki yhdessä mennä 200 metrin päässä olevaan Panama –baariin, jossa käy paljon opiskelijoita ja erityisesti vaihtareita. Tien toisella puolella olisi ollut ERASMUS-bileet (vaihtarijärjestön järjestämät pippalot), mutta mehän ei ruvettu maksamaan 12 euroa sisäänpääsystä kun muihin baareihin pääsee ilmaiseksi. Muutenkin nuo ERASMUS-bileet ovat olleet melkoisia pettymyksiä: liikaa porukkaa, liian kuuma ja kalliit juomat.  Panamassa shotit maksaa 2 euroa ja viini on tietysti halpaa, mutta muut juomat ovat melko kalliita (olut 5e, mojito 5e). Oma toimintasuunnitelmani on aina juoda viiniä etkoilla ja maksimissaan 1 juoma baarissa, koska silloin pääsee halvemmalla (viinipullo 3e+juoma baarissa max 5e) ja toisekseen selviää seuraavana aamuna kouluun :D

Siirtyminen Claralta 200m päässä olevaan baariin kesti noin 20 minuuttia :D

 Jouduttiin Lisan kanssa ottamaan taksi kotiin, sillä pyöräni eturengas oli aivan tyhjä. Edellisenä päivänä ajattelin laittaa ilmaa renkaisiin, ja onnistuinkin täyttämään takarenkaan, mutta eturenkaan kohdalla onnistuinkin vain saamaan kaikki ilmat ulos eikä mitään mennyt rikkinäisen venttiilin takia sisälle. Jes, krapula-aamuna pääsin sitten raahaamaan pyörää korjattavaksi.. Korjaamolla sitten kerrottiin, ettei sitä rengasta pysty vaihtamaan, vaan myös vanne on pistettävä uusiksi. Toinen jes! Tästä 30 euron pyörästä tuli yhtäkkiä 95 euron pyörä, sillä korjaus ja osat maksoivat 65 euroa. Onneksi maksettiin se Lisan kanssa puoliksi, koska venttiili oli ollut rikki jo ostohetkellä. No nyt pitää sitten lukita eturengas kunnolla sillä se on nyt kaikkein hienoin osa koko pyörässä.

Lauantaina suuntasimme Lisan, Oliverin ja Annen kanssa päiväretkelle Unescon suojelukohteisiin lukeutuvaan Avignoniin. Reissun järjesti paikallinen O Culture –yhdistys, joka myy erilaisia matkoja lähikaupunkeihin. Hinta oli todellakin kohtuullinen (40e), sillä se sisälsi bussimatkat (n. 1h/suunta), opastetun kierroksen, ilmaisen sisäänpääsyn Paavin palatsiin (Palais des Papes) sekä tietysti paikallisten viinien maistelun. Täysi 40 hengen bussi starttasi Montpellierin asemalta klo 9 ja matka taittui ranskankielistä juorulehteä lueskellessa (josta jopa ymmärsin suurimman osan) sekä opasta kuunnellessa. Saimme paljon infoa Avignonin ja Provence-Alpes-Côte d'Azur -läänin historiasta, erityisesti siitä milloin ja miksi paavi muutti Vatikaanista Avignoniin. Alue on myös erittäin suuri viinin tuottaja ja matkalla ohitimme kymmeniä erikokoisia viinitiloja. Ranskassa maisemat ovat ihan mielettömiä, sellaisia mitä ei pysty kuvissa näyttämään vaan ne on itse koettava. On vuoria, jokia, viinitiloja, pieniä kaupunkeja linnoineen, upeita rantoja yms. 

Koko vanhaa kaupunkia ympäröi 5 kilometriä pitkä muuri

Reine ja viinitarha (yksi niistä miljoonasta)

Meidän matkaseurue. Tuulinen päivä ja hiukset auki = not a good idea

Tämä maa on täynnä tällaisia ihania pikkukatuja

Avignonissa kiersimme oppaan mukana n 1,5h oppien lisää alueesta. Vaikka kaikki kerrottiin ranskaksi, oli kieli helposti ymmärrettävää ja puherytmi pysyi sellaisella nopeudella, että pystyi erottamaan sanat toisistaan. Ranskalaiset nimittäin puhuvat todella nopeasti, jolloin puhetta on hirmuisen vaikea ymmärtää. Puutarhakierroksen jälkeen oli 2 tuntia vapaata aikaa ja totta kai suuntasimme heti Avignonin sillalle. Silta on kuuluisa ranskalaisesta lastenlaulusta, jota mekin lauloimme kun aloitin ranskan opiskelun ala-asteella ja siksi sillalle pääsy olikin koko reissun kohokohta. Laulun löytyy täältä. Olen kuitenkin syvästi järkyttynyt kuultuani oppaalta, että Avignonin sillan tanssit olivat todellisuudessa paikka, jossa miehet tapasivat prostituoituja. Lapsuuteni on pilalla :O

Kauan odotettu Avignonin silta! Nykyään se on enää nähtävyys, mutta ennen se oli alueen ainoa silta mitä pitkin pystyi ylittämään Reinen ja kulkemaan Italiaan.

Ja tottakai me tanssittiin sillalla!

 Järkytyksestä piti sitten toipua punaviinillä ja juustokastikkeen kera tarjotulla vasikan lihalla. Vielä kuppi kahvia (=espressoa) päälle niin vähän helpotti. Ehdittiin vielä hetki kierrellä katuja ja ihailla kaikkien merkkiliikkeiden näyteikkunoita. Kello 14 oli vuorossa kierros paavin palatsissa (Palais du Pape), jossa ranskalaiset paavit asuivat 1300-luvulla. Italian ja Ranskan huonojen välien takia italialaiset murhasivat Vatikaanissa 3 paavia lyhyen ajan sisällä, minkä seurauksena Avignoniin rakennettiin linna ranskalaisia paaveja varten. Paavin muutettua takaisin Vatikaaniin, Palais du Pape toimi linnoituksena erityisesti Ranskan vallankumouksen aikana. Vallankumouksen johdosta lähes kaikki seiniä peittävät mosaiikit tuhottiin ja rakennusta pelkistettiin. Nyt palatsi on pyritty restauroimaan entiseen muotoonsa uudelleen rakentaen korkeat tornit ja muita puuttuvia osia. Taidetta ei valitettavasti ole pystytty restauroimaan ja sitä oli nähtävissä enää paavin makuuhuoneessa ja pieniä paloja muissa huoneissa. Oppaamme kertoi todella mielenkiintoisia tarinoita palatsin historiasta, mikä oli paljon mielekkäämpää kuin lukea infotauluja. Vielä ennen lähtöä pääsimme maistelemaan paikallisia viinejä, nam! Montpellieriin palasimme 18.30 ja ehdin vielä hakemaan pyöräni korjaamolta ennen sen sulkeutumista.

 

Vasemmalla paavin kappeli ja keskellä näkyy yksi Palais du Pape:n yli 50 metriä korkeista torneista

Pienoismalli palatsista

Palatsissa oli myös sanotaanko mielenkiintoinen taidenäyttely, jossa oli näytillä todella raakoja taideteoksia. Tässä kuitenkin vähän mukavampi huone, tunnistatko sadun?

Ranskan vallankumouksen aikana patsaat joko poistettiin tai niiden pää rikottiin. Kuvassa reunoilla näkyy tyhjät paikat patsaille ja kaarella olevilta ihmishahmoilta puuttuvat päät.

Näkymiä palatsin tornista

Loppuun vähän roséta ja punaviinia

Sunnuntaiaamun salitreenin jälkeen suuntasimme Lisan kanssa pyörillä kohti rantaa. Matkaa kertyi noin 12 kilometria, joka taittui noin 40 minuutissa. Reitti oli aivan upea! Pyörätie kulki ihanan metsäalueen läpi, hevoslaitumien ohi ja pysähdyimme ihailemaan myös flamingoja täynnä olevaa lahtea. Palavas-de-Fleut –rantakaupungissa oli jotkut kesän päättäjäisfestivaalit, joten viimeisen kilometrin kulkemiseen kului noin 25 minuuttia. Päästiin kuitenkin lopuksi rannalle ja törmättiin vielä ihan sattumalta ranskalaiseen ystävääni Morganiin, joka oli 2011 Turussa vaihtarina. Oli kyllä ihan huippua muistella kaikkia pippaloita mitä jaksettiin vielä kiertää silloin ensimmäisenä opiskeluvuotena. Nyt on jo niin vanha ettei jaksa bilettää enää samalla tahdilla ja tarvitsee myös lepoa (aina välillä).

Tässä lahdessa oli vain muutama kymmenen flamingoa, mutta seuraava oli aivan täynnä vaaleanpunaista

Täpötäysi Australian Bar ja baarimikkojen show

Maanantaina oli ruotsalaisen Jessican ja hollantilaisen Amarinksen synttärit ja sieltä taas perus maanantain Australian Bar. Oltiin kotona tosin jo noin klo 2, kun kouluun piti selvitä tiistaina klo 9. Loppuviikosta niitä bileitä sitten riittääkin, sillä tänään (torstaina) suunnataan kohti koulun opiskelijajärjestön (BDE) beach partyja ja huomenna aamulla suuntaan viikonlopuksi Barcelonaan Suomen kavereiden kanssa. Loistava loppuviikko edessä, siitä sitten seuraavalla kerralla lisää!

Bisous,

Else

P.S. Keskiviikkona pyörästä hajosi takapyörä. Jälleen jes. Onneksi sen korjaus maksoi "vain" 30 euroa, mutta nyt alkaa olla mitta täysi tätä pyörärumbaa. Kertaakaan en enää kävele sinne pyöräkorjaamolle!

Bileitä, nuhanenäilyä ja härkätaistelua

En voi uskoa että olen ollut Montpellierissä jo yli 2 viikkoa! Aika kuluu niin älyttömän nopeasti kun jatkuvasti sattuu ja tapahtuu. Tällä viikolla pääsin kiinni myös bile-elämään vaihtelevin lopputuloksin. Maanantaisin on bileet Australian Bar:ssa ja sitä ennen tietysti joimme muutaman pullon viiniä ja saatoin siinä sivussa siemailla myös hieman rommia, sivistyneesti tietysti ;) Siitä sitten baariin, jossa oli todella kuuma ja paikka oli ihan tupaten täynnä vaihtareita. Hauskaa oli ja tanssittiin koko ilta (korkkarit jalassa, kuinkas muutenkaan), minkä seurauksena jalat olivat aika hellänä kun lähdimme kotia kohti. En oikein tiedä mistä kaverit löysivät IKEAn ostoskärryt, mutta päätimme sitten lepuuttaa jalkojamme ja matkustaa kärryissä kun kaverit työnsivät meitä melkoista kyytiä. Selvittiin reissusta hengissä kotiin, eli loppu hyvin kaikki hyvin :D 

Ratikalla baariin...

...ja ostoskärryillä kotiin!

Bilettäminen täällä on todella halpaa, sillä esimerkiksi maanantaina minulla kului rahaa yhden viinipullon verran, eli 3 euroa. Suomessa kun helposti kuluttaa sen 30-50 euroa illassa.. Keskiviikon Erasmus-bileet oli järjestetty ihan liian pienellä clubilla ja meni aika nopeasti fiilikset kun ei mahtunut edes liikkumaan ja lähdin sitten kotiin jo puolenyön jälkeen. Ennen bileitä oli kuitenki ihanaa juoda pari lasia viiniä ooikein klassisessa ranskalaisessa ravintolassa. Aamulla olin sitten taas virkeänä treenaamassa. Viikolla on hyvä bilettää ja viikonloput voi sitten käyttää matkusteluun. Paikalliset baarit ja clubit eivät ole kovin erikoisia, mutta lähinnähän sinne mennään tutustumaan ihmisiin ja näkemään kavereita. Varsinkin näin alussa on hirmu tärkeää mennä tapahtumiin ja päästä ”mukaan porukkaan”. Ihan loistava fiilis kun jo näin pian kadulla kävellessä saattaa törmätä moniin tuttuihin. Parhaita reissuja ovat juuri ne extempore-päähänpistot, jotka ovat täysin muuta kun olin suunnitellut.

Viinilasillisella ennen Erasmus-bileitä

 

Ja itse bileet (kun vielä oli tilaa hengittää ja liikkua)

Viime sunnuntain jälkeen olemme Lisan kanssa kulkeneet oikeastaan kaikki matkat pyörällä. Parin eksymisen jälkeen löysin vihdoin parhaan reitin kouluun ja matka kesti vain 15-20 minuuttia. Huonompi homma on se, että kouluun mennessä koko matka on ylämäkeä (tuskaaa!!), mutta kotimatka taittuu kevyesti alle 10 minuutissa kun saa lasketella alamäkeen. Pitää aina vaan vähän hillitä tahtia kouluun mennessä ettei ole ihan hiestä märkä kun pääsee perille, mutta hyvää treeniähän se vaan on. Täällä varastetaan pyöriä todella paljon, eli kunnon lukko/lukot pitää olla ja aina lukita pyörä kiinni johonkin. Lisan pyörän satulassa pitää myös olla erillinen lukko, sillä se on helppo irrottaa. Toistaiseksi kaikki hyvin, vaikka vähän aluksi pelottikin tuolla hullun liikenteen seassa.

Minä ja mun pyörä kotiportilla valmiina lähtöön!

Kaikki täällä ovat olleet enemmän tai vähemmän kipeitä, pitkälti kaikkialla olevien super-ilmastointien takia. Itsekin sain viikonlopuksi ihanan räkätaudin ja jouduin olemaan treenaamatta la-su (yhyyy). Mutta hätä ei ollut tämännäköinen kun hain apteekista kunnon lääkkeet (Suomesta tuoman Burana-paketin tueksi). Oli muuten melko hauskaa yrittää selittää ranskaksi että mitä lääkettä tarvitsen, vieläpä kun kaikki merkit on jotain outoja. Sain kuitenkin kommunikoitua sen verran että kurkkukipuun löytyi pastillit ja nuhanenälle suihke. Eli paikallinen Nessu-paketti kouraan ja ei kun menoksi!

Viikonloppuna aloitimme myös matkustelun ja suuntasimme lähikaupunkiin nimeltä Nimes. ”Feria de Nimes” on kahdesti vuodessa järjestettävä tapahtuma, joka huipentuu upeisiin härkätaisteluihin. Eipä tämäkään reissu sujunut ihan ongelmitta kun ostimme vääränlaiset junaliput, mutta onneksi ihana konduktööri päästi meidät mukaan ja kun hän kerran sattui olemaan Nimes:stä kotoisin niin kertoi vielä kaupanpäälle hyviä vinkkejä kaupungin nähtävyyksistä. Perillä kerkesimme Lisan kanssa katsella myyntikojuja noin 5 minuuttia kun törmäsimme ensimmäisiin tuttuihin. Lähdimme siitä sitten kolumbialaisten ja argentiinalaisten ystäviemme kanssa syömään paellaa ja juomaan sangriaa, kuinkas muutenkaan kun espanjalaisteemaisista festivaaleista oli kyse. Sangrian jälkeen suuntasimme Jardin de la Fontaine –puistoon ja kiipesimme todella monta mäkeä ja porrasta päästäksemme mäen huipulla olevalle vanhalle tornille (La Tour Magno). Ja jottei liikaa päästy laiskistumaan niin tietysti kiipesimme tornissa vielä noin 150 porrasta lisää. Näköalat olivat kyllä kiipeämisen arvoiset! 

Härkätaisteluareena

Jardin de la Fontaine

Kiivettiin muutamat portaat..

...jotta päästiin tänne...

...ja 150 porrasta lisää et päästiin ihailemaan näitä maisemia.

Keskellä näkyy härkätaisteluareena

Camarguen hevosten show

Matkalla festivaalialueelle kävimme vähän rapsuttelemassa Camarguen hevosia ja maistelimme ihanaa paikallista jäätelöä. Härkätaisteluareenalle suuntasimme jo hyvissä ajoin varmistaaksemme hyvät paikat hattuhyllyltä (opiskelijalippu hattuhyllylle oli 19 euroa, muille paikoille jopa yli 100 euroa). Tapahtuma oli aika lailla juuri sellainen kun olin aina kuvitellut ja matadorit upeissa puvuissaan liikkuivat juuri niin kuin piirretyissä olen nähnyt. Näimme 6 eri härkää, eli 6 eri ”showta”. Ensin härkää juoksutettiin areenalla ja matadorit kävivät näyttämässä taitojaan pinkkeine liinoineen. Raaempi osuus alkoi kun tikarimiehet ratsastivat areenalle hyvin suojatuilla hevosillaan. Kun härkä hyökkäsi hevosen kimppuun iski ratsastaja tikarin härän niskaan ja veri alkoi pulputa (yök). 

Festivaalihattu päässä niinku asiaan kuuluu!

Ratsastajat johti joukkoa

Alkuparaati (matadorit edellä ja tikarihemmot ratsastaen perässä)

En kyllä ite menis leikkimään yli 500-kiloisen härän kanssa..

 

Ratsastaja iski kepin päässä olevan terän härän niskaan. Hevoset oli hyvin suojattu, eli niille ei käynyt mitään. Tosin olen varma että ne oli huumattu jotenkin kun härän puski niitä eikä ne välittäny mitään. Silmät oli myös peitettyinä.

Ja lisää tikareita. Hulluja noi matadorit kun uskaltaa mennä suoraan eteen!

Sitten matadorit iskivät härän niskaan 6 tikaria lisää, jonka jälkeen päämatadorit El Juli ja José Mari Manzanares saivat vuorotellen kunnian lopettaa show ensin näyttämällä taitojaan punaisen liinan kanssa (jota härät tuntuivat vihaavan yli kaiken) ja lopuksi he iskivät noin 70 cm pitkän ”miekan” niskasta sisään. Melko pian tämän jälkeen härkä kaatui maahan ja se lopetettiin iskemällä tikari otsaan ja hevoset vetivät härän pois areenalta. Sitten vaan veret pois areenalta ja seuraava härkä sisään. Melko raakaa joo, mutta kun ei ajatellut tapahtumaa eläinrääkkäyksenä, niin olihan tuo ihan mieletön kokemus. Osalle se oli vähän liikaa ja kyllähän se tuntui hassulta syödä sipsejä ja katsoa samalla kun härkiä tapetaan viihteen vuoksi. En kyllä välttämättä halua mennä heti uudestaan, mutta kokonaisuudessaan tapahtuma oli todella upea ja nyt on sekin koettu! 

Hevoset vetivät härän pois areenalta

Viikonloppuna oli myös ”Les journées de Patrimoire” eli päivät jolloin pääsee maksutta vierailemaan paikallisiin nähtävyyksiin. Sunnuntaina söimme ihanan aamupalan auringon lämmössä ja suuntasimme kohti keskustaa. Kahvitauon ja torikäynnin jälkeen suuntasimme kohti lääketieteellistä museota, joka oli, no miten sen nyt sanoisi, mielenkiintoinen. Huone oli täynnä muumioita sekä kuivattuja ihmiskehoja ja eri ruumiinosia ja elimiä. Entisenä fysioterapian opiskelijana olin tietenkin kiinnostunut ihmisen anatomiasta, mutta iso seinällinen erilaisia epämuodostuneita tai sairaita peniksiä ja vaginoita kuten myös säilötyt sikiöt olivat jo vähän liikaa. Montpellierin yliopisto on Euroopan ensimmäisiä lääketieteellisiä kouluja ja esillä oli myös instrumentteja eri aikakausilta. Kokemisen arvoinen museo, mutten suosittele herkkiksille. Museon jälkeen kiersimme kaupungin tärkeimmät kirkot ja apteekkimuseon. Kulttuurikiintiöni on täytetty taas hetkeksi.  

Mun uus kaveri on vähän kuivakka

Muumio

Keuhkojen verisuonia

Seinä täynnä malleja kaikista mahdollisista peniksen epämuodostumista ja sairauksista

Lopuksi kirkkoihin puhdistamaan mieltä

Tällaisia reissuja tällä kertaa, ensi viikolla luvassa ainakin Erasmus-bileet ja reissu Avignoniin. 
Niitä odotellessa ei muuta kun hauskaa viikkoa :)

Else

Koulua, viiniä ja heinäsirkan metsästystä

 Maanantaina alkoi sitten koulu, minne joudumme (vielä toistaiseksi) matkustamaan bussilla ja ratikalla. Nyt matka kestää noin 40 minuuttia, mutta pyörällä matka on lyhyempi ja taittuu 15 minuutissa, joten toivottavasti löydämme Lisan kanssa toisen pyörän mahdollisimman pian ja toisen saamme vuokraemännältämme. 

Mahdollisuuksia pyörän ostoon ovat käytettyjen tavaroiden myyntisivusto netissä (Le bon coin) ja paikalliset markkinat, eli viimeistään sunnuntaina lähdetään torille pyöräostoksille. Viimeinen bussikin menee jo klo 20, eli pyörä on pakollinen jos haluaa päästä bileistä kotiin, sillä täällä ei ole kovin turvallista kävellä keskellä yötä. Jo tällä viikolla yksi kolumbialainen poika hakattiin ja ryöstettiin kun hän oli kävelemässä baarista kotiin. Itse en ole kokenut oloani mitenkään turvattomaksi, mutta vähän on totuttelemista turvallisesta koti-Suomesta. Paikallinen kaverini oli kauhuissaan kun suunnittelin viime viikonloppuna kotiin kävelemistä (3km) kun missasin viimeisen bussin. Onneksi otin sitten ratikan ja kävelin vain noin 1,5 km pysäkiltä kotiin (isoja teitä pitkin).

Koulun pääsisäänkäynti (kuva osoitteesta http://www.meilleures-grandes-ecoles.com)

Orientaatio mega-auditoriossa

Koulupäivä alkoi 2 tunnin orientaatiolla, jossa meitä oli huimat 271 vaihto-opiskelijaa ympäri maailmaa. Orientaation jälkeen saimme ilmaisen lounaan (kanapatonki (vitivalkoisella leivällä, kuinkas muutenkaan), omenasose, muffinisi ja vesipullo. Kyllä noilla eväillä mahan sai täyteen ja voimia kohti iltapäivän kaupunkirallia. Meidät oli valmiiksi jaettu joukkueisiin (31 joukkuetta, 6-8 per joukkue) ja joukkueille oli annettu eri reitit kolmesta vaihtoehdosta. Joukkueeseeni kuuluivat argentiinalainen, kolumbialainen, kiinalainen, saksalainen ja puolalainen. Superhauskaa oli vaikkei voitettukaan! Ohjeet olivat ranskaksi ja yritettiin siinä sitten ottaa selvää vinkeistä vaihtelevin lopputuloksin. Kolumbialainen Jose otti ohjat ja me muut enemmänkin seurasimme perässä ympäri kaupunkia etsien teiden ja aukioiden nimiä. Vähän myös luntattiin kartasta kun ei jaksettu kävellä kun lämpöä oli taas yli 30 astetta.

L'arc de triomphe Montpellier

La place de la Comédie (kuva Wikipediasta, kun omat kuvat ei oikein onnistunu..)

 

Tiistaina alkoivat ranskan tunnit ja syyskuun ajan emme muuta opiskelekaan kuin kieltä. Syyskuun 30. päivä aloitetaan sitten muut kurssit. Elokuun alussa kaikkien oli tehtävä netissä ranskan kielen tasotesti ja sen perusteella meidät oli jaettu 14 tasoryhmään (1=huonoimmat, 14=parhaat), tosin ensimmäisen viikon aikana useita siirreltiin sopivampiin tasoryhmiin. Itse olen ryhmässä nro 10. Alkuun tuntui ihan hullun vaikealta ja opettajamme Virginie oli kovin pelottava, mutta jo ensimmäisen viikon jälkeen tuntuu paljon helpommalta. Olen opiskellut ranskaa 8 vuotta, mutta viimeisestä kunnon ranskan kurssi on ollut yläasteella, sillä sen jälkeen (lukiossa ja AMK:ssa) on tarjottu ainoastaan alkeiskursseja. Eli paljon on päässyt unohtumaan ja joudun todella skarppaamaan että pääsen taas samalle tasolle. 

Onneksi tällä viikolla on kerrattu paljon kielioppia, eli eiköhän tämä tästä. Läksyjäkin on jonkin verran ja papereita monisteita jaetaan joka tunnilla joku 10, pitää hankkia niille joku oma kansio (lue: eli ne pölyttyy kasassa jossain hyllyn nurkassa). Koulupäivät menevät niin että aamuryhmäläisillä on koulua 8.30-12.30 ja meillä iltapäiväryhmäläisillä 13.30-17.30. Aamuisin olen käynyt juoksemassa tai hoitamassa asioita, kun herään joka tapauksessa noin klo 7-8 kun muut talossa heräävät. Loka-joulukuussa meillä on ranskan tunnit 18.30-20, ensin 6 viikkoa ma-ke ja loput 6 viikkoa to-pe. Kivoja varsinkin noi perjantait… Yök!

Vähän rosé-viiniä rankan koulupäivän jälkeen

Porukka täällä on ihan superkivaa!! Varmasti eniten vaihtareita on Saksasta ja Etelä-Amerikasta, mutta porukkaa on kymmenistä maista esim. Kiinasta, Ruotsista, Norjasta, Italiasta, Irlannista ja Englannista. Tällä viikolla en ole vielä kerinnyt kuin yhtiin pippaloihin kun on ollut miljoona asiaa hoidettavana, mutta useana päivänä ollaan käyty drinksuilla tai tehty jotain muuta mukavaa koulua ennen tai sen jälkeen.  

Perjantaina oli kesän viimeiset viinifestivaalit, jonka Montpellierin kaupunki järjestää joka viikko kesäkaudella. Kuulimme kyllä vuokraemännältämme että tapahtumasta on myös talviversio, eli lisää viinien maistelua on varmasti luvassa, jes! Festivaalialue on täynnä erilaisia myyntikojuja, mutta tietysti se tärkein oli viinien maistelu. Viidellä eurolla sai ostaa lasin, johon kuului 3 viinilasilliseen oikeuttavaa lipuketta viinien ”maistelua” varten. Lipunmyynnistä tietysti suoraan viiniteltalle ja ensimmäinen lasillinen rosé-viiniä  kouraan. Nyt on 2 lasia muistona, eli yhteensä ”maistelin” kuutta eri viiniä, hyvin sivistyneesti tietenkin ;) Alueella taas tapasin paljon uusia vaihtareita eri kouluista ja muutenkin oli ihan huippuhauskaa. Tarkoituksena oli suunnata baariin tapahtuman jälkeen, mutta loppujen lopuksi kadotimme kaikki toisemme ja suuntasimme Lisan kanssa kohti kotia.

Les estivales, Montpellierin kaupungin järjestämät viinifestivaalit

Viini virtasi ja hauskaa oli! Kuvassa edustettuina Norja, Saksa, Puola, Belgia ja Suomi.

 Lauantai oli ensimmäinen pilvinen päivä ja satoi niin paljon ettei kukaan lähtenyt kotoaan, sillä kaduilla tulvi vettä ja tuuli kovasti. Vietettiin Lisan kanssa mukava löhöilypäivä, eikä poistuttu kotoa. Katsottiin telkkarista uutisia ja Simpsoneita, ranskaksi dubattuna tietenkin. Myös ranskaa puhuva John Travolta aiheutti pienen naurukohtauksen :D Sunnuntaina pääsin vihdoin lähisalille. Se ei ollut suuren suuri eikä ihmeellinen, mutta löysin sieltä kaiken tarvitsemani ja tapoin reidet hyvin tehokkaasti. Täällä salimaksut ovat todella kalliita, joten täytyy vähän miettiä onko varaa maksaa noita kuukausimaksuja (opiskelija-alennuksella 60e/kk) vai tyydynkö juoksemaan ja treenailemaan puistossa. Juoksemassa on tullut käytyä lähes päivittäin eli treenipäiväkirja näyttää oikein hyvältä (ja viinien ja juustojen kalorit tulee poltettua)! 

Höntsäillan eväät

Salin jälkeen lähdimme kiireesti kohti Mossonissa olevia markkinoita, josta löysimme kelpo pyörän 30 eurolla. Kuulimme vasta matkalla että markkinoille kannattaa mennä ajoissa (auki klo 7-13), jotta löytää hyviä pyöriä, mutta onneksi oli vielä joitakin jäljellä. Pääsimme heti testaamaan uutta ajokkia matkalla keskustaan ja matka kesti ainoastaan alle 10 minuuttia. Sunnuntai-iltapäivä sujui mukavasti kavereiden kanssa kahvia juoden ja lettuja syöden. Pyörien myötä liikkuminen helpottui huomattavasti! Pitää vielä käydä ostamassa superlukot molempiin, sillä täällä varastetaan pyöriä todella paljon (suurin osa markkinoilla myytävistä pyöristä on varastettuja, eli sieltä voi sitten ostaa omansa takaisin).

Sunnuntaihengailua

 

Cappucino ja crêpe Nutella täytteellä, namskis!

Vuokraemäntäni varoittaa jatkuvasti ötököistä ja muistuttaa ettei ikkunaa kannata pitää illalla auki jos valot ovat päällä. Keskiviikon jälkeen ymmärrän mitä hän tarkoitti, kun kotiin päästyäni avasin ikkunan tuulettaakseni kun yölläkin on vajaat 20 astetta lämmintä. Hetken päästä sain melkein sydänkohtauksen kun huomasin vieressäni jättimäisen heinäsirkan ja pelkään siis ötököitä yli kaiken (yääääääk!!). Tämä oli vielä joku lentävä yksilö joka pysytteli mukavasti katon rajassa, minne me kääpiöt (minä ja Lisa) ei ylletty. Yritettiin heitellä sitä vaikka millä mutta ei se vaan tahtonut tulla alas tapettavaksi. Usean lähestymisyrityksen ja kiljuen pakoon juoksemisen jälkeen Lisa (supersankarini) lopulta liiskasi heinäsirkan pöydälleni. Että oikein kivasti saimme 2 tuntia kulumaan yhden heinäsirkan takia.. Kuvaa en uskaltanut ottaa, sillä olisin joutunut ihan liian lähelle sitä monsteria, mutta pituutta sillä oli ainakin yli 7 senttiä, ällöttävää!

Valitettiin tänään miten kylmä on. Alan kai vissiin tottua siihen että normaalisti päivittäin on yli 30 astetta ja aurinko porottaa :D

Että semmoista täällä, takana on 11 päivää ja tykkään tästä kaupungista ihan hurjan paljon! Ruoka on superhyvää (paljon kokataan kotona) ja viini halpaa (3e/plo), eli ei valittamista. En osaa enää syödä ilman viinilasillista, ruoka maistuu ihan erilaiselta. Huolestuttavaa. Ensi viikolla sitten monet bileet ja uudet kujeet.

À Bientôt,

Else

Maassa maan tavalla ;)