Ranska vs Suomi

Lähtö lähenee ja kohta pääsen Suomeen joulun viettoon. Onneksi tulen tänne Ranskaan takaisin vielä tammikuussa, ettei vielä tarvitse sanoa hyvästejä kaikille näille ihanille ihmisille, joita tulen varmasti ikävöimään. Ennen lähtöä ajattelin koota listan Suomen ja Ranskan eroavaisuuksista, joita olen kerennyt tässä matkan varrella bongailla. Väleissä kuvia viimeiseltä viikolta.

Kahvihetki kavereiden kanssa @Fairview Coffee

1. Ruoka-ajat

Suomessa syödään lounasta yleensä noin klo 12 ja päivällinen klo 17-18 aikoihin. Täällä lounas on klo 13 ja päivällinen klo 20 jälkeen. Moni ravintola ei ole edes auki muina aikoina. Meitä pidettiin todella outoina, kun söimme koulussa klo 15 ja jopa opettajamme kysyi että onko se meille normaali ruoka-aika (Suomessa ja Saksassa). Vastasimme että syömme silloin kun on nälkä. Ranskalaiset eivät myöskään syö välipaloja. Käytännössä katsoen he eivät syö ollenkaan (näin olemme päätelleet).

Kaverin läksäreitä ennen oli etkot..

..ja jälkeen tietysti jatkot. (Pojat ei ollu enää kuvauskuntoisia, paitsi Bob :D)

2. Syöminen

Ranska on kuuluisa ruokakulttuuristaan ja he ovat siitä todella ylpeitä. Täällä ei pelkästään syödä eri aikaan kuin Suomessa, mutta siihen myös käytetään paljon enemmän aikaa. Illallinen ranskalaiseen tapaan kestää helposti yli 3 tuntia. Esimerkiksi viime viikonloppuna söimme ranskalais-saksalaiset jouluillallisen, jonka aloitimme klo 20 ja nousimme pöydästä klo 23.30. Väliin mahtui mm. shamppanjaa, etanoita, valkoviiniä, savulohta, hanhenmaksapateeta, härkää ja sieniä. Seurustelu on se ruokailun tärkein osuus, minkä takia illalliset venyvätkin helposti. 

3. Naiset (ja vähän miehetkin)

Ranskalaiset naiset ovat TODELLA laihoja. Suurimman osan reidet ovat suunnilleen samanpaksuiset kuin olkavarteni. Toisaalta, en yhtään ihmettele kun he eivät syö mitään! Esimerkiksi kerran ranskalainen kaverini teki kolmen munan munakkaan, muttei pystynyt syömään kaikkea, koska oli jo aivan täynnä puolikkaan jälkeen. En sitten kehdannus sanoa syöneeni aamupalaksi kolmen munan munakkaan ja lisäksi pari leipää juuston ja kinkun kera.. Myös suurin osa miehistä on todella laihoja pyllyttömiä luikkuja. Eli en enää ihmettele, miksi ranskalaiset vaatekoot ovat normaalia pienempiä. 

Tässä valmistuu superpizza!

Mestariteos!

4. Treenaaminen

Salillakaan ei juuri naisia näe. Tai näkee, zumbatunnilla. Ne muutamat, jotka salin puolelle eksyvät, treenaavat max 3 kilon käsipainoilla ja laitteissa lähes aina pienimmillä mahdollisilla vastuksilla. Meitä "kunnolla" treenaavia naisia käy salilla 3. Moni kunnon salikörmy on tullut sanomaan että "kylläpäs jaksat nostaa isoja painoja" ja "oletpas sinä vahva". Niin no, omasta mielestäni treenasin vielä pienillä painoilla.. Toisaalta, osa miehistä treenaa samoilla painoilla kuin minä :D (Suurin osa treenaa ihan kunnon painoilla, eli älkää käsittäkö väärin. Kyllä täältäkin löytyy todella kovia treenaajia!!) Planet Fitnessiä tulee kyllä ikävä, tai lähinnä sitä ilmapiiriä: kaikki tuntevat toisensa ja kaikkia moikataan tullessa ja lähtiessä ja palautustauoilla voi aina jutustella jonkun kivan tyypin kanssa.

5. Päivärytmi

Suomessa normaali työpäivä on klo 8-16, kun taas täällä useimmat aloittavat työt klo 9. Lounastauko on siesta-tyylinen, eli yleensä klo 12-14 työntekijät käyvät kotona syömässä ennen töihin paluuta. Sen jälkeen työteko jatkuu noin klo 17-19 asti. Voin kertoa että on hirmu kivaa kubn ruuhka-aika on kahden kerran sijaan 4 kertaa päivässä.. Ranskassa säädettiin joitakin vuosia sitten laki, jolla normaali 40 tunnin työviikko muutettiin 35 tuntiin, jotta työttömien määrää saataisiin laskettua. Ja eiköhän siitäkin pidetty hirveitä mielenosoituksia, niinkuin ihan kaikesta muustakin :D 

Meidän luokan pikkujoulut @Piazza Papa

Saatiin lahjaksi Limonchello-pullo. Loppu onkin historiaa..

Koko setti maksoi vaan tämän verran per nenä (aperitiivi (Kir Royal), viiniä, limonchello ja 2 ruokalajia)

6. Täsmällisyys

Tämä vasta onkin hauska aihe. Etelä-Eurooppalaiseen tyyliinhän kuuluu tunnetusti kiireettömyys, eli paikalle saavutaan kun ehditään. Tämän osan olen sisäistänyt oikein hyvin, eli pyydän anteeksi jo etukäteen tulevia myöhästelyitäni. Esimerkiksi jos kutsu illalliselle on klo 20, on todella epäkohteliasta olla paikalla heti kahdeksalta. Saapuminen 15-30 minuuttia myöhässä on hyvä, tunti taas jo vähän liikaa. Näin siis vapaa-ajalla, mutta koulussa asiat ovatkin täysin päinvastoin. Joillekin tunneille ei päästetä sisälle enää 5 min alkamisen jälkeen, eli jos saavut myöhässä niin istut sitten ulkopuolella. Tämä on ollut vähän hankalampi sisäistää, sillä kaikki jotka minut hyvin tuntevat tietävät etten todellakaan ole mikään aamuihminen ja olen aina lähdössä liian myöhään..

7. Hintataso

Olen löytänyt Ranskasta yhden asian, joka on kalliimpi kuin Suomessa: liha. Sen takia täällä syödäänkin paljon kasvisruokaa. Muuten oikeastaan kaikki on halvempaa. Ehkä suurin ero on tietysti viineissä, mutta myös siinä miten paljon rahaa kuluu kun lähtee viihteelle.Meidän porukassa homma toimii siten, että jokainen tuo viinipullon mukanaan etkoille ja siitä sitten kaikki saa juoda kaikkien pulloista. Jos jaksetaan lähteä baariin asti (usein etkot kestää yli kahteen niin ei jakseta), niin baareissa on yleensä halpoja shotteja ja juomatarjouksia. Eli yhteensä illassa menee: 3e (viinipullo)+3x2e (shotit/muut juomat)=10e. Klubeilla on sitten kalliimpaa, mutta ne sijaitsevat kaukana kaupungista, joten en jaksa matkustaa baaribussilla.

Meidän talon ranskalais-saksalainen joulupäivällinen

Oli etanoita ja shamppanjaa..

..ja lohta, hanhenmaksapateeta (foie gras), blinejä, valkoviiniä, härkää ja saksalaisia kluseneitä (sellasia palloja jotka oli tehty jostain riisin tapasesta).

Tein vastapainoksi jotain suomalaista aamupalaksi: karjalanpiirakoita ja munavoita.

8. Turvallisuus

Suomessa käydessäni muistin taas miten ihanaa on, kun voi lähteä yksin ulos vaikka keskellä yötä ilman että tarvitsee jatkuvasti pelätä. Täällä monta kaveriani on ryöstetty myös keskellä päivää, eli jatkuvasti pitää olla varuillaan. Usein varkaat ovat noin 15-vuotiaita nuoria ja todella röyhkeitä. Varkaat esimerkiksi kulkevat joka päivä samalla ratikalla, joten he tietävät missä kukakin koulumme opiskelijoista jää pois. Jos joku jää aina yksin ratikasta, on hän varkaille helppo kohde. Kännykkää ei kannata ratikassa käyttää, sillä se saattaa lähteä kädestä hyvin äkkiä. Kuulin myös tapauksen, jossa tytöltä varastettiin ratikassa kädestä puhelin, kaulasta koru ja korvista korvikset ja varkaat pääsivät livahtamaan ulos ovista juuri ennen kuin ovet sulkeutuivat ja ratikka lähti pysäkiltä. Varastetuksi tullut tyttö ei voinut tehdä mitään, kun ratikka jatkoi matkaa, eikä hän päässyt ulos. Toisaalta täällä on ihan turvallista kunhan välttää yksin liikkumista, eikä tyrkytä kaikkea omaisuuttaan varkaiden silmiin. Myös turvallisuussyistä liikun mielummin pyörällä kuin kävellen.

Viimeinen koulupäivä!!! (Opettaja tosin vähän suuttu kun otettiin kuva kesken tunnin, kauhee tosikko :D)

BADGE OUT!! WOHOO!!

9. Liikenne ja teiden kunto/siisteys

Voi huokaus, mistähän sitä alottaisi.. Ensinnäkin liikenteessä ei tunnu olevan mitään sääntöjä ja kuten aikaisemmista kirjoituksissani on ilmennyt niin parkkeeraaminen on täällä aivan oma tarinansa. Eilen jouduin taas hetken miettimään, että mitä tässä tapahtui, kun suojatiellä eteeni ajoi auto, joka sitten vain pysähtyi siihen, pisti hätävilkut päälle ja kuljettaja lähti asioille. Siis keskellä suojatietä!

Katujen siisteys on täällä myöskin vähän mielenkiintoista. Roskia ei kaduilla näe juuri lainkaan, mutta lasia on kaikkialla niin paljon, että jatkuvasti saa pelätä pyörän renkaiden puolesta. Eihän me jouduttu korjaamaan kumeja kuin 5 kertaa 3 kuukauden aikana ja joka kerta syynä oli lasinsirut.. Toinen kiusa on koirankakat, sillä niitä on KAIKKIALLA! Ranskalaiset tuntuvat olevan ihan liian hyviä ihmisiä korjaamaan koiriensa jätökset. Kävellessä on pakko tuijottaa jalkoihin, jotta välttyy näiltä liukumiinoilta. Edes vilkkaimilla ostoskaduilla tai keskustorilla ei voi välttyä bongailemasta kunnon torttuja (joihin joku epäonninen on yleensä jo astunut).

Tää on täällä ihan normaali näky

10. Asiakaspalvelu

Tästä olenkin jo joskus maininnut. Täällä asiakaspalvelussa on kaksi ääripäätä: ruokakauppojen kassatädit ja turistien suosimien ravintoloiden tarjoilijat ovat yleensä todella töykeitä, kun taas pienten kahviloiden ja ravintoloiden henkilökunta on todella huomaavaista. Toisaalta näin se on yleensä Suomessakin. Yleensä täällä (niinkuin kaikkalla) pätee se, että jos olet itse mukava niin sinullekin ollaan mukavia. Ranskan kielitaito on täällä lähes pakollinen, sillä todella harva osaa englantia. Äläkä vaan tee sitä virhettä, että aloitat ravintolassa englanilla. Tai tee toki niin jos haluat jäätävän kamalaa palvelua.. 

11. Sää

 

Turun lämpötila kuukausittain (http://www.weather-and-climate.com/)

Ja Montpellierin vastaava. Lämpö on aika kiva asia! (http://www.weather-and-climate.com/)

Ranskassa on omat omituisuutensa, mutta niin on myös Suomessa ja jokaisessa maassa. Tietyllä tapaa ymmärrän, että moni pitää ranskalaisia todella hankalina, mutta moni voisi myös katsoa itseään peiliin. Ranskalaisille heidän kulttuurinsa on TODELLA tärkeä, joten jos viitsii edes vähän yrittää sopeutua kulttuuriin, niin tilanne on aivan eri. Eihän Suomessakaan tykätä jos joku ulkomaalainen tulee diivailemaan, eikä häntä kiinnosta pätkääkään Suomen tavat ja kulttuuri. Eroja on myös etelän ja pohjoisen välillä: esimerkiksi Pariisissa ollaan paljon töykeämpiä, kun taas etelässä elämäntyyli on paljon rennompaa. Montpellier on siitä mukava kaupunki, että täällä väestö on todella nuorta, 1/4 väestöstä on opiskelijoita, joten asukkaat ovat myös tottuneet lukuisiin vaihto-oppilaisiin. Muutenkin opiskelijakaupungit ovat paljon rennompia kuin monet suurkaupungit.

Mä tykkään tästä! J'aime ma vie à Montpellier <3

Left-over party, eli tehtiin ruokaa kaikesta, mitä kaikilla oli kaapissa jäljellä.

 Huomenna on aika lähteä Suomeen, mutta tammikuussa taas takaisin!

Bisous,

Else

Arki on oikeestaan ihan mukavaa

Viimeiset muutama viikkoa ovat olleet ehdottomasti tämän vaihdon rankimpia. Pahinta oli kuulla Suomesta huonoja uutisia todella rakkaasta ja tärkeästä ihmisestä kun olen tuhansien kilometrien päässä kaikista läheisistä. Onneksi olemme todella läheisiä kämppikseni ja vuokraemäntäni kanssa, joten en ollut aivan yksin huolen ja surun kanssa ja on aina joku jolle puhua. Silti tuntui että on todella yksinäinen kun lähellä ei ollut ketään niistä ihmisistä, joita olisin tarvinnut sillä hetkellä. Skypen kautta on toki voinut jutella, muttei se ole mitenkään sama asia kuin kasvokkain. Elämä taas vähän koettelee, muttei auta kun jatkaa eteenpäin. Koulussa onneksi ymmärrettiin hyvin, että joudun olemaan muutaman päivän pois jotta pääsen käymään Suomessa. Pääsinpähän yllättämään Suomen kaverit kun en ilmoittanut mitääm tulostani!

Beaujolais on päivä, jolloin tämän vuoden sadon viinejä saa alkaa myymään. Taas oli syytä juhlaan! Uusista viineistä vaan tulee jäätävä päänsärky..

Meidän porukan tarjoilut

Nyt kun ei ole ollut mitään ihmeellisiä reissuja niin voisin (vihdoin) kertoa siitä, mikä vie täällä suurimman osan ajasta, eli koulusta, ja siitä kuinka erilaista täkäläinen opiskelu on Suomeen verrattuna. Kuten olen jo aikaisemmin maininnut niin päivät voivat olla todella pitkiä (klo 8-20) ja tehtäviä, etenkin ryhmätöitä, on paljon. Kursseja vaihdon aikana kertyy 30 opintopisteen edestä, eli tekemistä riittää.

Olen tietyllä tapaa aika ihmeissäni opetuksen tasosta tai lähinnä kursseilla käytävien asioiden vaikeusasteesta (eli helppoudesta). Groupe Sup de Co Montpellier Business School on tällä hetkellä Ranskan 36. paras yliopisto master-tutkintoon, minkä perusteella voisi odottaa melko paljon. Me vaihtarit opiskelemme master-kursseilla ja en tiedä haluanko tietää minkälainen Ranskan bachelor-taso on. Käymilläni kursseilla on nimittäin käyty melko lailla samoja asioita kuin nykyisen bachelor-tutkintoni ensimmäisenä vuonna, toki joihinkin asioihin ollaan perehdytty syvemmin. Sinänsä mielenkiintoisia kursseja, mutta en tiedä olenko oppinut niin hirmuisesti uutta tämän syksyn aikana. Toki on ollut joitakin haastaviakin osioita.

Käytiin Lisan kanssa rugby-pelissä (Montpellier-Castre). Tämä Stade Yves du Manoir sijaitsee n. 500m päässä meidän kotiovelta.

Ymmärsin jopa aika hyvin mitä tapahtuu, kiitos aamulla katsomani YouTube sääntökoosteen :D

Sit ne puskee ja toi yks vierittää pallon niiden keskelle.

Pongattiin elävä rugby-pallo

Aikasemmin olenkin jo kertonut "badging" systeemistä, eli kun tulen kouluun "piippaan" (badge in) itseni opiskelijakortilla sisälle (kaikkialla koulussa on kortin lukijota) ja lähtiessä kirjaudun ulos (badge out). Jos on pitkä päivä niin ruokatunnin ajaksi pitää "badgata" itsensä ulos, jotta voidaan varmistua etten käy koulussa vain "badgaamassa" aamulla ja illalla. Joskus on saattanut käydä niin että kun ilta venähtää niin joku kaveri "badgaa" muut ekalle tunnille, eli annetaan ennen baariin lähtöä opiskelijakortti jollekin toiselle. Mutta virallisestihan näin ei saa tehdä, eli tällaista ei siis koskaan tapahtunut, ihan vaan teoriassa voisi tapahtua.. :D Todella tiukka läsnäolopakko pakottaa olemaan joka tunnilla (toisin kuin Suomessa), minkä ansiosta olen opiskellut täällä varmasti enemmän kuin koskaan missään. En sitten tiedä mitä se kertoo minusta opiskelijana.

Sain tietää koulun kurssitarjonnasta vasta kun minut oli jo hyväksytty kouluun, eli ennen hakemista tietoja koulujen kursseista oli todella huonosti saatavilla. Sup de Co:ssa minun oli vain valittava kaikki tarjolla olevat kurssi, sillä niitä tarjottiin yhteensä vain 30 opintopisteen edestä. Huonompi homma siinä on, etten saa todennäköisesti mitään Turun AMK:n pakollisia kursseja hyväksiluettua, eli suoritan 30 opintopistettä valinnaisia aineita, minkä vuoksi valmistuessani minulla tulee olemaan ihan "liikaa" pisteitä. Ja nyt niistä liioista pisteistä mussutetaan Turun päässä. Meidän tutkinnossa on siis PAKKO lähteä vaihtoon ja jotta on oikeutettu kaikkiin tukiin (eli että on mahdollista pärjätä taloudellisesti) niin vaihdossa on PAKKO suorittaa 30 opintopistettä ja suurin osaa kursseista lasketaan vain valinnaisiin opintoihin. Ja nyt on sitten vielä keksitty että sillä hetkellä kun 210 pistettä tulee täyteen niin pitää valmistua, vaikka pakollisiakin kursseja olisi käymättä. Aivan naurettavaa sanon minä!! Voin luvata että angry ginger herää taas talviunilta jos joku alkaa minulle mussuttamaan. Aion vamistua 226 pisteen kanssa, end of the story.

Näin raivo-avautumisen jälkeen voisin kertoa kursseistani. Pahoittelut jo etukäteen, että suomen kieli on osittain aika kauheaa kun en osaa kääntää kaikkea suomeksi, mutta yritän parhaani. Ehkä kaikkein suuritöisin kurssi on organisaatioteoria (Organisational theory, 5 op). Suuritöiseksi sen tekee erityisesti se, että kaikki tehtävät toteutetaan ryhmätöinä: 10 minuutin esitelmä organisaatioteoriasta, 4 sivun case study pohjautuen eri teorioihin, 10 sivun tutkielma valitusta organisaatiosta (meillä urheilutarvikeliike Decathlon ja tarkemmin tutkimuskohteena sen ja Intersportin välinen kilpailu) sekä 15 minuutin esitelmä tästä projektista ja vielä lisäksi toinen 4 sivun case study Teneriffalla 1977 tapahtuneen lento-onnettomuuden syistä ja siitä, miten vastaava onnettomuus voidaan jatkossa estää. Usein olisi helpompi tehdä koko homma itse sen sijaan, että yrittää pitää kaikkia ryhmän palikoita kasassa, mutta kaikesta selvittiin!

Ostin Decathlonin junnuosastolta uudet turbotossut

Ja pehmopallo kesän höntsäpalloiluun

Markkinointi (sectorial marketing, 5 op) on ihan kivaa vaikkakin opettaja on jatkuvasti aivan pihalla kaikesta, sillä kurssin on suunnitellut toisen ryhmän opettaja. Fokus on oli ensin markkinatutkimuksessa ja siitä siirryttiin palveluiden, taiteen ja hyväntekeväisyyden (non-profit organisations) markkinointiin. Mielenkiintoinen kurssi, jossa tehtävinä oli yhdessä tehtäviä case studyja sekä yrityksen imagotutkimuksen analysointi (10 sivua). Paljon olen saanut uutta ja mielenkiintoista tietoa.

Management control (5 op, en osaa kääntää tälle mitään järkevää suomenkielistä nimeä) oli alkuun perus kirjanpidon kertausta ja siitä siirryttiin erilaisiin menetelmiin laskea myyntejä ja ennustaa tulevia lukuja. Voin kertoa, että olen tällä kurssilla pihalla kuin peipponen ja olen ikionnellinen jos ymmärrän edes yhden asian. Kunnes ymmärrän etten oikeasti ymmärtänytkään.. Eli tavoitteena päästä kurssista läpi :D

Henkilöstöjohtaminen (Human resource management, 5 op) on ehdottomasti lempikurssejani, todennäköisesti siksi että aihe kiinnostaa minua kovasti. Aiheita ovat olleet mm. HR-osaston toiminnot yleisesti ja syvemmin on käsitelty rekrytointia, koulutusta ja työntekijöiden motivointia. Opettaja on todella hyvä, mutta silti hirmu ärsyttävä :D Ehkä parasta tällä ja markkinoinnin kurssilla on, että ne ovat saaneet ajattelemaan montaa asiaa todella uudella tavalla. Asioita joita ei ole koskaan edes tullut ajatelleksi. Esimerkiksi miten tarkkaan jokainen pieni yksityiskohta viinipullon etiketissä on mietitty ja miksi mikäkin yksityiskohta on niinkuin on.

Les Hivernales, Montpellierin joulumarkkinat, alkoivat torstaina 28.11.

Hot wine!

 Viimeinen 5 opintopisteen kursseista on ranskan kieli. Tämä on ollut ehdottomasti se kaikkein kivoin kurssi ja välillä oikein harmittaa kun perjantai-iltana klo 18-20 olevalla tunnilla ei pysty kunnolla keskittymään. Kielioppia ja sanastoa on käyty paljon, mikä kuullostaa todella tylsältä, mutta meidän ihana 15 oppilaan ryhmä ja aivan loistava opettaja tekevät niistä todella kiinnostavia. Usein nauretaan tunnilla niin paljon ja vedet silmissä, ettei tekemisestä tule enää yhtään mitään :D Kyllä huomaa miten huimasti kielitaito, erityisesti suullinen, on kehittynyt jo tässä lyhyessä ajassa! Ja pakkohan sen on kehittyä kun tunneilla puhutaan jatkuvasti ja arjessakin suuri osa puheesta on nykyään ranskaksi.

Pienempiä kursseja olivat 2 pisteen collective intelligence, joka käsitteli yhteisöllisyyttä, miten muuttaa yksilöt ryhmäksi sekä ongelmia, joita prosessissa saattaa esiintyä. Opettaja oli aivan loistava ja olisin toivonut lisää näitä tunteja. Toinen pieni kurssi oli esiintymistekniikoista (Presentation techniques), jossa opetettiin pitämään esitelmiä oikein ja välttämään yleisimpiä virheitä. Jokainen piti 3 minuutin esitelmän, jossa ei saanut käyttää mitään apuvälineitä (muistilappua, powerpointia, yms), eli kaikki piti muistaa ulkoa. Kerroin Suomen opetussysteemistä, joka on muuten maailman paras. Palautetta saimme ajan puutteen takia tosin vain muutaman sanan verran, eli en nyt oikein tiedä mitä tein oikein tai väärin :/

Ensimmäinen adventtisunnuntai

Sunnuntaibrunssi <3

Niinkuin aiemmasta on ehkä jo käynyt ilmi, täällä opintopisteiden eteen joutuu tekemään paljon enemmän työtä kuin Suomessa. Ryhmätöitä tehdään jatkuvasti ja valitettavasti myös niiden varjopuolet ovat korostuneet hyvin: osa ei tee mitään ja aina saa olla korjaamassa muiden virheitä. Suurin osa tekee hyvin, mutta aina on ne jotkut jotka eivät A. tajua mitä pitää tehdä, B. tekevät ihan aiheen vierestä tai C. jos sattuvat osumaan aiheeseen, englanti on jotain niin järkyttävää, etten edes minä ymmärrä mitä siinä yritetään sanoa. Täällä huomaa myös hyvin eroja maiden opiskelukulttuurien välillä: esimerkiksi saksalaiset ovat todella täsmällisiä (ja usein myös stressaavat IHAN liikaa!), ranskalaiset tekevät hyvin mutta omalla tahdillaan ja aasialaisille opiskelut ovat koko elämä. Tämä siis TODELLA karrikoidusti, tottakai mukaan mahtuu monta poikkeusta.

Koulun ja treenin lisäksi kerkeän toki näkemään kavereitakin. Meillä on oma ihana kaveriporukka, jonka kesken vietetään iltaa monta kertaa viikossa. Ohjelmassa on usein juomapelejä, mutta jos ei alkoholin nauttiminen nappaa niin pelata voi myös limpparilla. Todella usein käy niin, että etkoilla viihdytään niin pitkään ettei kukaan enää jaksa lähteä baariin, sillä ne sulkeutuisivat jo tunnin jälkeen (klo 2 tai 3). Ollaan myös esim. käyty leffassa, joulumarkkinoilla ja viikonloppuisin järjestetään usein brunsseja kavereiden kanssa. Esimerkiksi viime viikon sunnuntaina vaan rentouduttiin ja syötiin 4 tuntia tyttöjen kanssa ja nyyttäriperiaatteella kellekään ei tule suuria kustannuksia ruokien ostamisesta/ valmistamisesta.

Tehtiin Lisan kans pizzaa

Tällaista on elämäni Ranskassa ja tykkään siitä kovasti. Vähän on ristiriitaiset tunteet kotiinpaluusta: toisaalta tahtoisin jo kotiin, mutta toisaalta haluaisin jäädä. Onneksi kotiinpaluu tapahtuu vähän asteittain kun vietin viime viikon Suomessa, nyt olen matkalla 10 päiväksi takaisin Montpellieriin, sitten lennän taas joululomaksi kotiin ja tammikuussa palaan Ranskaan vielä pariksi viikoksi tekemään tenttejä. Voi olla että tammikuun jälkeen ei hetkeen huvita matkustaa mihinkään.

Bisous,

Else 

Hello Finland!

Matkalaukkuelämää

Loma takana ja palasin kotiin 9 päivän reissusta monta kokemusta rikkaampana! Matin kanssa tuli tutkittua Nizzaa kahteenkin otteeseen sekä tehtiin päiväreissut Cannesiin ja Monacoon. Maanantaina (4.11.) vaihtui seura ja seikkailut jatkuivat saksalaisen ystäväni Oliverin kanssa Aix-en-Provencessa, Genevessä ja Lyonissa.

Uusina kohteina Nizza, Cannes, Monaco, Aix-en-Provence, Geneve ja Lyon.

Muutama viikko sitten lauantaina (26.10.) pakkasin laukun ja lähdin kimppakyydillä Mattia vastaan Nizzan lentokentälle. Noin 2,5 tunnin matka taittui oikein mukavasti ihanan ranskalaisen rouvan kyydillä, vaikkakin 26 asteen lämpötila ja auringonpaahde meinasi käydä vähän tukalaksi ilman ilmastointia. Vähän harmitti istua sisällä lentokentällä kun ulkona oli niin upea ilma. Odottavan aika oli hyvin pitkä, mutta vihdoin Matti saapui. Ällösiirappia joo, mutta kyllähän sen voi jokainen ymmärtää miten ihanaa on nähdä kahden kuukauden erossa olon jälkeen. 

Näitä oli ikävä!! Salmiakkivarastot tyhjentyivät jo syyskuun lopussa :'(

Lentokentältä pääsee keskustaan muutamalla eri bussilla: 98 ja 99 maksavat 6e/hlö tai vaihtoehtoisesti lähes samaa reittiä kulkeva linja 23 kustantaa 1,5e, eli päätimme valita paikallisbussin. Pienen suunnistamisen jälkeen selviydyimme Crillon Centre Nice -hotellillemme, joka osoittautui oikein mukavaksi ja viihtyisäksi. Sijainti oli myös hyvä: lähellä vanhaa kaupunkia ja ostoskatua, mutta koska saavuimme lauantai-iltana ja lähdimme sunnuntai-iltapäivällä, ehdimme saada vain pienen pintaraapaisun tästä Ranskan 5. suurimmasta kaupungista. Emme jaksaneet etsiä ravintoloita sen kummemmin, joten tyydyimme "turistikadulta" (rue Masséna) löytyneeseen kohtuuhintaiseen paikkaan. Maha tuli täyteen, mutta eipä se ruoka mikään huikea makuelämys ollut.  Matti sai hotellilla loistavan esimerkin ranskalaisesta aamiaisesta, kun tarjolla oli croissantteja, nutellaa, marmeladeja ja kahvia, mutta onneksi tarjolla oli turisteille myös leipää (jopa kokojyväversiota!), juustoa, kinkkua ja jogurtteja. 

Yli 20 astetta ja aurinkoa vielä lokakuun lopussa, kyllä kelpaa :)

Meidän reissut eivät koskaan suju ongelmitta, joten tälläkin kertaa kohtasimme pieniä vastoinkäymisiä heti toisena päivänä. Olin ymmärtänyt check-out ajan väärin ja vastaanoton täti oli hyvin vihainen kun palasimme hotellille hakemaan laukkujamme yli tunnin myöhässä. Onneksi asia saatiin selvitettyä, mutta olin hyvin pettynyt respan tädin todella tylyyn käytökseen. Toisaalta ranskalainen asiakaspalvelu on yleensä aina melko tylyä ja varmaankin suurin osa paikallisista asiakaspalvelutyöntekijöistä saisi Suomessa nopeasti potkut samanlaisella käytöksellä. Esimerkiksi kassatädeillä ei ole mikään kiire ja supermarketin jonossa voi helposti joutua odottamaan yli 15 minuuttia ja jonot ovat yleensä aina samanlaiset kuin Suomessa juuri ennen joulua. Maassa maan tavalla...

Creppejä suolaisessa muodossa (kananmuna, kinkku, juusto)..

..ja makeat versiot nutella- ja suklaatäytteellä.

Juna Nizzasta Montpellieriin oli melko kallis, yhteensä 76e meiltä molemmilta, verrattuna kimppakyytini lauantaina, joka maksoi vain 21e. Juna on kylläkin yleensä mukavampi matkustusmuoto, erityisesti jos ei puhu ranskaa, sillä niinkuin olen aikaisemminkin maininnut täällä puhutaan todella huonosti/ei yhtään englantia. Kimppakyyteihin ei ei yleensä voi ottaa isoja matkatavaroita, mutta se on loistava matkustuskeino esimerkiksi viikonloppureissulle kun tavaraa on kohtuullisesti. Jos Ranskassa asustaa pidemmän aikaa ja käyttää junaa jonkin verran, suosittelen hankkimaan vuoden voimassa olevan Carte Jeune -nuorisokortin. Se kustantaa 50e, mutta lipuista saa jopa 60% alennuksia. Esimerksi Nizza-Montpellier maksoi minulle noin 27e ja Matille (ilman korttia, nuorisoalennuksella) 49e. Pelkästään tämän loman aikana olen säästänyt nuorisokortilla sen 50e. Ranskan rautatieyhtiö SNCF:n nettisivuilta löytyy myös paljon todella edullisia matkatarjouksia, joita kannattaa hyödyntää. Lisäksi rahaa voi säästää ostamalla liput mahdollisimman ajoissa, sillä juuri ennen matkaa hinnat ovat todella korkeita. Puhelimeen saa ladattua SNCF:n sovelluksen, johon tallennetaan omat tiedot, minkä jälkeen lippujen osto hoituu yhdellä painalluksella. Kaikki liput myös tallentuvat tähän sovellukseen, eli tarvitsee ainoastaan näpytellä koodi aseman lippuautomaattiin ja tulostaa liput ennen matkaa. Hirmuisen näppärää :)

Montpellierissä katselimme kaupunkia, urheilimme vähäsen ja torstaina Matti pääsi tutustumaan ranskalaiseen keittiöön racletten muodossa, kun Chrystel valmisti meille ja kämppikselleni Lisalle ihanan illallisen. Alkuviikosta olin vuorostani tehnyt koko porukalle perinteistä suomalaista makaroonilaatikkoa, joka maistui oikein hyvin myös saksalaiseen ja ranskalaiseen suuhun. Tiistaina kävimme shoppailemassa ranskalaisessa urheiluliikkeessä Decathlonissa, jonka konsepti perustuu lähinnä omiin edullisiin merkkeihin. Siinä hehtaarihallissa vierähtikin kevyesti 3 tuntia ja mukaan tarttui yhtä sun toista, esimerkiksi alupaitoja, treenihousuja, juoksuhanskat, lenkkarit, shortseja ja palautusjuomajauhe. Tekonurminappiksia en saanut (vieläkään), sillä täällä pelataan vain aidolla nurmella ja tarjolla on vain nurminappiksia. Höh.

Perjantaina lähdettiin taas reissuun. Olin löytänyt hyvän junatarjouksen Montpellier-Cannes 52e/2hlö ja tarkoituksena oli jättää matkatavarat aseman säilytykseen ja tutkia kaupunkia iltapäivän ajan. Pitää kuitenkin muistaa etteivät meidän reissut koskaan suju ongelmitta. Asema oli tietysti remontissa ja säilytys suljettuna. Jes. Myöskään läheiset hotellit eivät ottaneet tavaroita säilytykseen. Koska tavaroiden mukana raahaaminen ei houkutellut, päätimme muuttaa suunnitelmaa ja jatkaa matkaa suoraan Nizzan hotellillemme. Ostimme liput seuraavaan junaan, mutta kuinkas ollakaaan, laiturille päästyämme huomasimme sen olevan 2,5h myöhässä. Tässä kohtaa ei voinut enää kuin nauraa meidän epäonnelle, mutta tuleepahan parisuhde ainakin testattua kaikenlaisissa kriiseissä :D

Nizzan vanhan kaupungin katuja, love it!

Palais de Justice

Pääsimme sitten vain 20min odottelun jälkeen paikallisjunalla Nizzaan ja löysimme helposti ratikalla Ibis Styles Nice Vieux Port -hotellillemme. Aivan loistava palvelu, täydellinen sijainti vanhan kaupungin kupeessa ja todella viihtyisä huone, suosittelen lämpimästi! Eikä ollut kuin 162e kolmelta yöltä (2hlö). Ilta vierähti syödessä ja kävellessä pitkin aivan ihania vanhan kaupunkin pikkukatuja. Lauantaina päätimme tehdä kaupungin kiertoajelun turistibussilla, sillä se on usein helpoin ja nopein tapa tutustua tärkeimpiin nähdävyyksiin ja kaupungin historiaan. Jälkeenpäin en kyllä ole täysin vakuuttunut, oliko se lenkki 18 euron arvoinen, mutta tulipahan tehtyä ja opin monta uutta asiaa. Kiipesimme myös Le Parc du Chateau -kukkulalle, josta oli mahtavat näkymät kaupungin ylle. Kukkulan puistoissa olisi voinut helposti viettää useita tunteja, mutta pienen kiertelyn jälkeen nälkä pakotti palaamaan kaupan kautta hotellille syömään välipalaa ja levähtämään hetkeksi.

Näkymiä Le Parc du Chateau -kukkulalta. Keskellä näkyy myös köyhien optimistijollia (suhteuttamisen helpottamiseksi: kelta-valkoinen laiva on sellainen viikkarin kokoinen).

Rantaa ja oikealla alhaalla Nizzan vanhan kaupungin kattoja.

Kerrankin ajattelimme etsiä netistä hyvät arvostelut saanut ravintola ja yritin jopa tehdä pöytävarauksenkin, mutta puhelimeen ei vastattu. Suunnistimme Google mapsin avulla paikalle vain huomataksemme, että ravintola jonka piti olla auki olikin pilkkopimeänä ja ovet säpissä. Ja olimme kuitenkin liikkeellä kello 20 pintaan, eli ranskalaisten tyypillisimpään illallisaikaan. Löydettiin onneksi lähikujalta ihana L'Ecurie -ravintola, jossa ruoka oli todella hyvää, mutta jouduttiin odottamaan todella kauan (3 ruokalajiin meni noin 2,5h). Tilasin nizzalaisen menun, jossa 22,5 euron hintaan sisältyi alku-, pää- ja jälkiruoka, jotka sai valita muutamista erilaisista vaihtoehdoista. Kalakeitto, jänis ja marjapiirakka olivat aivan loistavia ja Matin grillipihvissä ei ollut valittamista. Ruuan jälkeen piti hetki sulatella ruokia katselemalla kaupungin yöelämää ennen nukkumaanmenoa.

Sunnuntaina heräsimme aikaisin ja matkasimme aamupalan jälkeen junalla Cannesiin (40min matka). Ensimmäisenä hoidimme urheiluosuuden kiipeämällä kukkulan huipulle ihastelemaan maisemia ja vierailemaan linnan museossa ja kirkossa. Oli niin rankka reissu että oli pakko pitää kahvitauko alas päästyämme :D Jatkoimme pitkin kuuluisaa Boulevard de la Croisette -rantabulevardia, jonka varrelta löytyy mm. "köyhät kyykkyyn" venesatama ja Cannesin elokuvajuhlista kuuluisa Palais des Festivals. Näin sunnuntaina turisteja oli normaalia vähemmän, mutta vähän kyllä harmitti että kaikki luksusmerkkikaupat olivat suljettuina (ihan kuin minulla olisi varaa edes astua niihin kauppoihin sisälle). Todella kaunis kaupunki päiväreissua varten ja jos olisi ollut enemmän aikaa niin olisin mielelläni vieraillut myös kaupungin edustalla sijaistevissa kahdessa saaressa.

Cannesin seinämaalauksesta voi löytää monia tuttuja hahmoja.

 

Täällä minäkin voisin asua.

Linna Cannesin kukkulalla, sisältä löytyi museo.

Kääpiöystäväni! Tunsin heti oloni kovin kotoisaksi kun on ikävä joukkuekavereita <3

Täällä pidetään Cannesin elokuvajuhlat

Palais des Festivalsin edustalta löytyy useiden näyttelijöiden kädenjäljet, esimerkiksi Sylvester Stallonen, Nicolas Cagen ja Angelina Jolien.

Tarpeeksi nähtyämme siirryimme junalla Monacoon tunteaksemme itsemme entistäkin köyhemmiksi. Nizza, Cannes ja Monaco ovat tunnettuja nimenomaan rikkaasta väestöstä ja luksusveneitä täynnä olevista satamista. Jo asematunneli oli vähän hienompi kuin mihin olimme Ranskan puolella tottuneet ja kadut oli tehty punaisista laatoista, joten näytti kuin kävelisi punaisilla matoilla. Kaikki Monacossa muistutti siitä, miten se on "vähän parempien ihmisten kaupunki", esimerkiksi joka kulman takaa kurvaili mitä hienompia Rolls Royceja, Porscheja, Ferrareita ja muita köyhien ihmisten autoja. Jopa poliiseilla oli astetta hienommat uniformut. Kiivettiin taas kukkulan huipulle katsomaan kuninkaan linnaa sekä kiertelemään ympäri vanhaa kaupunkia, josta avautui upeat näkymät kaupunkiin ja merelle.

Rannassa kuljimme ison tivolin läpi ja Matti sai vihdoin kauan haluamansa vohvelin (la gaufre), joka tosin osoittautui suureksi pettymykseksi. Itse olen sen jo kokenut kantapään kautta, mutta kun toinen kovin tahtoo maistaa niin antaa mennä :D Siitä jatkettiin matkaa kohti Monte Carlon casinoa, mutta tyydyttiin vain ihailemaan rakennusta ulkoa käsin, sillä sisälle on melko tiukka pukukoodi. Jo ulkopuolella pelotti, että joku tulee rahastamaan kun pelkästään hengittää sitä ilmaa, puhumattakaan siitä kun räpsii valokuvia rakennuksista ja luksusautoista. Huomattiin casinon kukkulalta laskeutuessa, että olimme ihan vahongossa kiertäneet Monacon formula-radan. Tivoli sijaitsi siinä missä maalisuora on normaalisti, enkä ollu koskaan ennen tajunnut, että rata kulkee aivan casinon portaiden juuresta. Voin vain kuvitella mitä hotellihuone ratanäkymällä kustantaa formula-viikonloppuna. Varmasti puhutaan sellaisista summista, että tavallisen pulliaisen on turha edes haaveilla siitä.

Monaco

Monacon ruhtinaan vaatimaton kämppä

Kinnteistövälitysfirman ikkuna. Ihan peruskauraa tollanen 8,4 miljoonan kämppä :D

Satamien veneet oli isompia kun meijän koti! Suurimmassa osassa vaatimattomat 3 kerrosta.

Formularadan kurveissa on pysyvästi kaikki merkinnät, tämä on siis muuten ihan normaali autotie.

Monte Carlon casino. Edessä parkissa ferrari ja pari porchea. Kyllä mäkin vielä joskus.

Tuli niin köyhä olo, että päätimme sitten lähteä Nizzaan syömään illallista. Bussi kesti noin 40 minuuttia ja kustansi vain 1,5e per nuppi. Taas olimme etsineet kivan ravintolan jo etukäteen, mutta löysimmekin kivemman paikan matkan varrelta. Vanhassa kaupungissa sijaitseva La Maison de la Pizza osoittautui todellakin nimensä veroiseksi. Matin lohipizza oli aivan mahtavaa  ja minun frutti di mare oli vähän muuta kuin mihin olen Suomen kebuloissa tottunut: mustekalarenkaita, simpukoita ja kokonaisia katkarapuja, jotka sai sitten itse kuoria. Voi nam että oli hyvää!! Sain taas viikonlopun aikana kovasti kehuja ranskan kielen taidoistani, mistä olen hirmu ylpeä :)

Maanantaina pitikin jo suunnata lentokentälle ja lähettää Matti kotimatkalle. Viikonlopun keleissä ei ollut valittamista: joka päivä oli vähintään 20 astetta lämmintä ja pääasiassa aurinkoa. Takkia ei tarvinnut kuin myöhään illalla jos silloinkaan. Mutta Nizzasta lähtiessä rankkasade pudotti nopeasti takaisin todellisuuteen. Suuntasin lentokentältä junalla kohti Aix-en-Provencea, jossa tapasin Oliverin ja Lisan. Kaikki olivat niin väsyneitä, että kävimme syömässä, kiertelimme hetken ja lähdimme hotellillemme nukkumaan. Söimme La Piazza Papa -ravintolassa, jonka olimme testanneet ja havainneet hyväksi ja edulliseksi jo aiemmin Montpellierissä. Ruoka oli jälleen hyvää ja koska olimme ennen klo 19.30 liikkeellä, saimme kaikesta vielä 20% alennuksen. Majoituimme noin 2km kaupungin ulkopuolella sijaistevassa City Recidence -huoneistohotellissa, jossa käytössämme oli 2 parisängyllistä makuuhuonetta, keittiö ja kylpyhuone. Hinta oli todella edullinen, vain 17e/hlö. 

Aix-en-Provencen keskustaa ja tietysti suihkulähde keskellä

La rotonde -suihkulähde

Kaupunki on tunnettu juuri suihkulähteistään ja niitä kyllä riitti.

Tiistaina kohtasimme jälleen matkalaukkuongelman ja jouduimme lopulta raahaamaan laukkuja mukanamme ympäri kaupunkia. Katseltiin vanhaa kaupunkia, kierreltiin muutamat kaupat ja syötiin todella edullisessa Flunch-ravintolassa, joka toimii itsepalveluperiaatteella siten, että keräät tiskeitä mitä haluat syödä ja maksat sitten niistä (esim. salaattia, leipää, juustoa, jogurttia, hedelmiä, yms.). Iltapäivällä lähdimme Oliverin kanssa junalla kohti Geneveä ja Lisa suuntasi takaisin Montpellieriin.

Lisan näkemys tuplaespressosta.

Ja lisää kahvia, tällä kertaa ylihintaista Starbucksin lattea.

Matkaan tuli pieni mutka kun ratatyöt hidastivat matkaa ja myöhästyimme seuraavasta junastamme. Hätä ei kuitenkaan ollut tämännökäinen, sillä lippuluukulta meille annettiin 1. luokan liput seuraavaan pikajunaan kun alkuperäinen olisi ollut hidas paikallisjuna. Olimme siis perillä lähes samaan aikaan, mutta meille jäi vielä Lyonissa aikaa juoda kahvit ensimmäisessä Ranskassa näkemässämme Starbucksissa (olin joululatten ansiosta ihan seitsemännessä taivaassa). Ei ollenkaan huono diili! Empä ollut tajunnut ennen perille pääsyä, että Sveitsissä on muuten oma raha. Hyvin taas olin tehnyt kotiläksyt, kun pakolliset nähtävyydetkin tarkastettiin Wikitravelsistä junamatkalla. Hyvin tämä taktiikka on toiminut tähänkin asti ja niin nytkin. Majoituimme Geneve City Hostellissa, joka osoittautui oikein mukavaksi ja perussiistiksi. Meillä oli 2 hengen huone kerrossängyllä ja jaettu kylppäri. Kaksi yötä kustansi 2 hengeltä 140 euroa, mikä on Genevessä TODELLA halpa, ja hintaan sisältyi myös bussilippu ja alennuksia nähtävyyksistä. Olen järkyttynyt näistä hinnoista, miten kukaan voi elää täällä!! Tiistaina löysimme "edullisen" ravintolan, jossa pasta maksoi 24 frangia (1 frangi=0,80e), normaalisti hinta lähenteli 30 frangin luokkaa. Päätimme tulla Geneveen seuraavan kerran vasta KUN olemme superrikkaita :D

Geneven kuuluisa kukkakello

Jouduin maksamaan tästä lohipastasta 24 frangia (=20e), jäätävää!!

Oltaisiin käyty läheisellä Saleve-vuorella, mutta sinne kulki goldoli-hissejä vain viikonloppuisin näin "off seasonilla", joten tehtiin hukkareissu vuoren juurelle. Tulipahan nähtyä seutua vähän kaupungin ulkopuoleltakin. Kulutettiin päivää sitten kaupunkia kierrellen ja kiivettiin kirkon torniin katselemaan maisemia. Ehkä hienoin kokemus oli Punaisen ristin museo ja sen todella koskettavat tarinat erilaisista järjestön toiminnoista niitä todistaneiden kertomana. Osaan taas arvostaa montaa asiaa omassa elämässäni vähän enemmän. En ole sotavankina, kidnapattuna Kolumbian viidakossa tai menettänyt perhettäni ja kotiani luonnonkatastrofissa, eli oikeastaan kaikki on aika hyvin. Illalla syötiin superhyvää juustofondueta aivan ihanassa Auberge de Saviese -ravintolassa. 50 frangilla sain kinkkulajitelman, juustofonduen, jäätelön, lasillisen viiniä ja kahvin, joten paikka oli suht' edullinen. Oli muuten sen verran ähky, että oli pakko kävellä aika pitkään ennen kuin pystyi edes ajattelemaan nukkumaan menoa.
 

Punaisen Ristin museo

Ruandassa kadonneita lapsia, joiden vanhempia ja sukulaisia yritetään löytää näiden kuvien avulla.

Kirgisialainen nainen kirjoittaa sotavankina olevalle veljelleen, Punainen Risti välittää viestit perille.

Jordanian sisällissodan aikana lentokoneita kaapattiin ja pakotettin laskeutumaan Jordaniaan. Tämä on yksi lukuisista viesteistä, jotka amerikkalaislapset lähettivät vanhemmilleen kun pääsivät vihdoin turvaan. Voin vain kuvitella sitä vanhempien huolta kun ei ole mitään tietoa lapsen olinpaikasta. Kuuntelin myös nauhoitettuja radiolähetyksiä, joissa kolumbiassa viidakkoon kidnapatut lähettävät viestejä omaisilleen.

Esillä oli sotavankien tekemää taidetta, tässä esimerkkinä maitojauhepakkauksista tehty kitara (Mosambik, 1989)

Hänen nimensä on Emanuel Jal. Hänen perheensä ja suurin osa suvusta tapettiin Sudanissa. Kostaakseen mahdollisimman monelle, hän ryhtyi lapsisotilaaksi ja taisteli vuosina 1987-91. Oli aika vaikuttavaa, kun istui screenin edessä ja edessä puhui ihan oikean kokoisia ihmisiä, jotka kertoivat kauheista kokemuksistaan ja miten Punainen Risti on auttanut heitä elämässään esim. välittämällä kirjeitä Quantanamon vankileiriltä, auttamalla toipumaan kriiseistä tai tuomitsemalla sotarikollisia.

Fondue-illallinen

Torstaina kävimme brunssilla todella kivassa itsepalveluravintolassa Manor-ostoskeskuksen ylimmässä kerroksessa. Valinnanvaraa löytyi joka makuun ja hinnatkin olivat edullisia paikalliseen hintatasoon verrattuna. Ennen Lyoniin lähtöä kerkesin vielä nähdä lapsuuden parhaan ystäväni Emilian, joka opiskelee Genevessä. Edellisestä tapaamisestamme ehti kulua jo noin 9 vuotta, joten oli kyllä todella ihanaa vaihtaa kuulumisia piiiitkästä aikaa :)

Torstaina pääsimme viimeiseen reissukohteeseemme, Lyoniin. Hotellimme sijaitsi taktisesti päärautatieaseman läheisyydessä, jottei meidän tarvitsisi raahata tavaroita kovin pitkälle. Lyon on Ranskan kolmanneksi suurin kaupunki, joten julkinen liikenne oli todella toimiva ja helppo käyttää. Päivälippu maksoi 5e ja oikeutti käyttämään kaikkia kulkupelejä (metro, bussi ja ratikat). Torstaina käveltiin ympäri keskustaa ja nähtiin "vahingossa" suurin osa tärkeimmistä nähtävyyksistä (kaupungintalo, oopperatalo, Rhône- ja Saône -jokien rannat sekä muutama aukio suihkulähteineen). "Valojen kaupunkina" tunnettu Lyon oli lempinimensä arvoinen, sillä kaikki rakennukset oli valaistu todella kauniisti.

Hôtel-Dieu

Hôtel de Ville (=kaupungintalo)

Notre-Dame de Fourvière

Kuuluisaa ranskalaista parkkeerauskulttuuria ja tämä on vielä melko lievästä päästä

Lyonista kotoisin olevat opiskelukaverimme olivat vinkanneet hyviä ravintoloita tai pikemminkin alueita mistä niitä löytää. Rue Mercérie sijaitsee Lyonin läpi kulkevien jokien keskelle jäävällä saarella ja tältä kadulta löysi kymmeniä erilaisia ravintoloita. Valinnanvaraa oli melkein liikaakin, mutta päädyimme syömään sushia torstaina ja perjantaina oli vuorossa ihan mieletön lyonilaista ruokaa tarjoava Le Gône -ravintola. Ravintola oli todella pikkuinen ja viihtyisä, jota pyöritti yksi kokki ja yksi tarjoilija. Kolmen ruokalajin menu maksoin vain 19 euroa ja lasi loistavaa viiniä 5 euroa. Valitsin lukuisista vaihtoehdoista lämpimän chevre-salaatin, kalaa sieni-kermakartikkeella ja rahkaa vadelmasoseella. Oli ehkä parasta ruokaa mitä olen pitkään aikaan syönyt ja tarjoilija oli aivan ihana!! Jätettiin tietysti kunnon tipit, vaikka täällä tippaaminen ei ole mitenkään pakollista.

Torstain sushit japanilaisessa ravintolassa

Perjantaina mentiin "mäkijunalla" ylös kukkulalle katsomaan Notre-Dame de Fourvière -basiliskaa (=kirkkoa), josta löytyikin ison kirkon lisäksi 2 pienempää, yksi alakerrassa ja toinen sivurakennuksesta. Eli tarpeeksi kirkkoja tälle reissulle! Ylhäältä oli hienot näkemät kaupungin ylle, mutta sadepäivä vähän pilasi nautintoa. Kukkulalla sijaitsivat myös 1. vuosisadalla rakennetut amfiteatterit, jotka olivat osittain vielä todella hyvässä kunnossa ikäänsä nähden. Laskeuduttuamme kiertelimme vanhaa kaupunkia, vaikkakin suurin osa Lyonista on melko vanhoja rakennuksia täynnä. Moderni business-alue Part Dieu sijaistee samannimisen päärautatieaseman ympärillä, muutama kilometri keskustasta itään. Siellä sijaistee myös jättimäinen ostoskeskus, jossa vietimme lauantaipäivää ennen kotiin lähtöä.

Notre-Dame de Fourvière

Lyonin kattojen yllä: lähempänä näkyy Saône-joki ja vähän kauempana (huonosti) Rhône

Théathres Gallo-Romains

Nike Flex Runit tarttui mukaan kun halvalla sai (vain 60e), me like!

Nyt olen köyhä ja väsynyt, mutta silti onnellinen. Kivaa oli nähdä ja kokea, tosin kyllä jossain kohtaa alkoi todella kaivata omaa sänkyä, kotiruokaa ja erityisesti omaa aikaa ihan yksinään. Ja kroppa huutaa treeniä kun se on tottunut joutumaan koville!! Jos olisin täällä pidempään niin tämänkin reissun olisi voinut pätkiä osiin, mutta koska aikaa on rajallisesti, piti loma käyttää tehokkaasti. Enää 5 viikonloppua ennen kotiinpaluuta, ihan hullua miten nopeasti aika on mennyt!! Mutta 5,5 viikossa ehtii vielä paljon ;) Siskot tulevat kyläilemään joulukuun alussa ja vielä muutama lähikylä olisi kiva nähdä. Katsotaan minne nenä seuraavaksi näyttää!

Bisous,

Else