Matkalaukkuelämää

Loma takana ja palasin kotiin 9 päivän reissusta monta kokemusta rikkaampana! Matin kanssa tuli tutkittua Nizzaa kahteenkin otteeseen sekä tehtiin päiväreissut Cannesiin ja Monacoon. Maanantaina (4.11.) vaihtui seura ja seikkailut jatkuivat saksalaisen ystäväni Oliverin kanssa Aix-en-Provencessa, Genevessä ja Lyonissa.

Uusina kohteina Nizza, Cannes, Monaco, Aix-en-Provence, Geneve ja Lyon.

Muutama viikko sitten lauantaina (26.10.) pakkasin laukun ja lähdin kimppakyydillä Mattia vastaan Nizzan lentokentälle. Noin 2,5 tunnin matka taittui oikein mukavasti ihanan ranskalaisen rouvan kyydillä, vaikkakin 26 asteen lämpötila ja auringonpaahde meinasi käydä vähän tukalaksi ilman ilmastointia. Vähän harmitti istua sisällä lentokentällä kun ulkona oli niin upea ilma. Odottavan aika oli hyvin pitkä, mutta vihdoin Matti saapui. Ällösiirappia joo, mutta kyllähän sen voi jokainen ymmärtää miten ihanaa on nähdä kahden kuukauden erossa olon jälkeen. 

Näitä oli ikävä!! Salmiakkivarastot tyhjentyivät jo syyskuun lopussa :'(

Lentokentältä pääsee keskustaan muutamalla eri bussilla: 98 ja 99 maksavat 6e/hlö tai vaihtoehtoisesti lähes samaa reittiä kulkeva linja 23 kustantaa 1,5e, eli päätimme valita paikallisbussin. Pienen suunnistamisen jälkeen selviydyimme Crillon Centre Nice -hotellillemme, joka osoittautui oikein mukavaksi ja viihtyisäksi. Sijainti oli myös hyvä: lähellä vanhaa kaupunkia ja ostoskatua, mutta koska saavuimme lauantai-iltana ja lähdimme sunnuntai-iltapäivällä, ehdimme saada vain pienen pintaraapaisun tästä Ranskan 5. suurimmasta kaupungista. Emme jaksaneet etsiä ravintoloita sen kummemmin, joten tyydyimme "turistikadulta" (rue Masséna) löytyneeseen kohtuuhintaiseen paikkaan. Maha tuli täyteen, mutta eipä se ruoka mikään huikea makuelämys ollut.  Matti sai hotellilla loistavan esimerkin ranskalaisesta aamiaisesta, kun tarjolla oli croissantteja, nutellaa, marmeladeja ja kahvia, mutta onneksi tarjolla oli turisteille myös leipää (jopa kokojyväversiota!), juustoa, kinkkua ja jogurtteja. 

Yli 20 astetta ja aurinkoa vielä lokakuun lopussa, kyllä kelpaa :)

Meidän reissut eivät koskaan suju ongelmitta, joten tälläkin kertaa kohtasimme pieniä vastoinkäymisiä heti toisena päivänä. Olin ymmärtänyt check-out ajan väärin ja vastaanoton täti oli hyvin vihainen kun palasimme hotellille hakemaan laukkujamme yli tunnin myöhässä. Onneksi asia saatiin selvitettyä, mutta olin hyvin pettynyt respan tädin todella tylyyn käytökseen. Toisaalta ranskalainen asiakaspalvelu on yleensä aina melko tylyä ja varmaankin suurin osa paikallisista asiakaspalvelutyöntekijöistä saisi Suomessa nopeasti potkut samanlaisella käytöksellä. Esimerkiksi kassatädeillä ei ole mikään kiire ja supermarketin jonossa voi helposti joutua odottamaan yli 15 minuuttia ja jonot ovat yleensä aina samanlaiset kuin Suomessa juuri ennen joulua. Maassa maan tavalla...

Creppejä suolaisessa muodossa (kananmuna, kinkku, juusto)..

..ja makeat versiot nutella- ja suklaatäytteellä.

Juna Nizzasta Montpellieriin oli melko kallis, yhteensä 76e meiltä molemmilta, verrattuna kimppakyytini lauantaina, joka maksoi vain 21e. Juna on kylläkin yleensä mukavampi matkustusmuoto, erityisesti jos ei puhu ranskaa, sillä niinkuin olen aikaisemminkin maininnut täällä puhutaan todella huonosti/ei yhtään englantia. Kimppakyyteihin ei ei yleensä voi ottaa isoja matkatavaroita, mutta se on loistava matkustuskeino esimerkiksi viikonloppureissulle kun tavaraa on kohtuullisesti. Jos Ranskassa asustaa pidemmän aikaa ja käyttää junaa jonkin verran, suosittelen hankkimaan vuoden voimassa olevan Carte Jeune -nuorisokortin. Se kustantaa 50e, mutta lipuista saa jopa 60% alennuksia. Esimerksi Nizza-Montpellier maksoi minulle noin 27e ja Matille (ilman korttia, nuorisoalennuksella) 49e. Pelkästään tämän loman aikana olen säästänyt nuorisokortilla sen 50e. Ranskan rautatieyhtiö SNCF:n nettisivuilta löytyy myös paljon todella edullisia matkatarjouksia, joita kannattaa hyödyntää. Lisäksi rahaa voi säästää ostamalla liput mahdollisimman ajoissa, sillä juuri ennen matkaa hinnat ovat todella korkeita. Puhelimeen saa ladattua SNCF:n sovelluksen, johon tallennetaan omat tiedot, minkä jälkeen lippujen osto hoituu yhdellä painalluksella. Kaikki liput myös tallentuvat tähän sovellukseen, eli tarvitsee ainoastaan näpytellä koodi aseman lippuautomaattiin ja tulostaa liput ennen matkaa. Hirmuisen näppärää :)

Montpellierissä katselimme kaupunkia, urheilimme vähäsen ja torstaina Matti pääsi tutustumaan ranskalaiseen keittiöön racletten muodossa, kun Chrystel valmisti meille ja kämppikselleni Lisalle ihanan illallisen. Alkuviikosta olin vuorostani tehnyt koko porukalle perinteistä suomalaista makaroonilaatikkoa, joka maistui oikein hyvin myös saksalaiseen ja ranskalaiseen suuhun. Tiistaina kävimme shoppailemassa ranskalaisessa urheiluliikkeessä Decathlonissa, jonka konsepti perustuu lähinnä omiin edullisiin merkkeihin. Siinä hehtaarihallissa vierähtikin kevyesti 3 tuntia ja mukaan tarttui yhtä sun toista, esimerkiksi alupaitoja, treenihousuja, juoksuhanskat, lenkkarit, shortseja ja palautusjuomajauhe. Tekonurminappiksia en saanut (vieläkään), sillä täällä pelataan vain aidolla nurmella ja tarjolla on vain nurminappiksia. Höh.

Perjantaina lähdettiin taas reissuun. Olin löytänyt hyvän junatarjouksen Montpellier-Cannes 52e/2hlö ja tarkoituksena oli jättää matkatavarat aseman säilytykseen ja tutkia kaupunkia iltapäivän ajan. Pitää kuitenkin muistaa etteivät meidän reissut koskaan suju ongelmitta. Asema oli tietysti remontissa ja säilytys suljettuna. Jes. Myöskään läheiset hotellit eivät ottaneet tavaroita säilytykseen. Koska tavaroiden mukana raahaaminen ei houkutellut, päätimme muuttaa suunnitelmaa ja jatkaa matkaa suoraan Nizzan hotellillemme. Ostimme liput seuraavaan junaan, mutta kuinkas ollakaaan, laiturille päästyämme huomasimme sen olevan 2,5h myöhässä. Tässä kohtaa ei voinut enää kuin nauraa meidän epäonnelle, mutta tuleepahan parisuhde ainakin testattua kaikenlaisissa kriiseissä :D

Nizzan vanhan kaupungin katuja, love it!

Palais de Justice

Pääsimme sitten vain 20min odottelun jälkeen paikallisjunalla Nizzaan ja löysimme helposti ratikalla Ibis Styles Nice Vieux Port -hotellillemme. Aivan loistava palvelu, täydellinen sijainti vanhan kaupungin kupeessa ja todella viihtyisä huone, suosittelen lämpimästi! Eikä ollut kuin 162e kolmelta yöltä (2hlö). Ilta vierähti syödessä ja kävellessä pitkin aivan ihania vanhan kaupunkin pikkukatuja. Lauantaina päätimme tehdä kaupungin kiertoajelun turistibussilla, sillä se on usein helpoin ja nopein tapa tutustua tärkeimpiin nähdävyyksiin ja kaupungin historiaan. Jälkeenpäin en kyllä ole täysin vakuuttunut, oliko se lenkki 18 euron arvoinen, mutta tulipahan tehtyä ja opin monta uutta asiaa. Kiipesimme myös Le Parc du Chateau -kukkulalle, josta oli mahtavat näkymät kaupungin ylle. Kukkulan puistoissa olisi voinut helposti viettää useita tunteja, mutta pienen kiertelyn jälkeen nälkä pakotti palaamaan kaupan kautta hotellille syömään välipalaa ja levähtämään hetkeksi.

Näkymiä Le Parc du Chateau -kukkulalta. Keskellä näkyy myös köyhien optimistijollia (suhteuttamisen helpottamiseksi: kelta-valkoinen laiva on sellainen viikkarin kokoinen).

Rantaa ja oikealla alhaalla Nizzan vanhan kaupungin kattoja.

Kerrankin ajattelimme etsiä netistä hyvät arvostelut saanut ravintola ja yritin jopa tehdä pöytävarauksenkin, mutta puhelimeen ei vastattu. Suunnistimme Google mapsin avulla paikalle vain huomataksemme, että ravintola jonka piti olla auki olikin pilkkopimeänä ja ovet säpissä. Ja olimme kuitenkin liikkeellä kello 20 pintaan, eli ranskalaisten tyypillisimpään illallisaikaan. Löydettiin onneksi lähikujalta ihana L'Ecurie -ravintola, jossa ruoka oli todella hyvää, mutta jouduttiin odottamaan todella kauan (3 ruokalajiin meni noin 2,5h). Tilasin nizzalaisen menun, jossa 22,5 euron hintaan sisältyi alku-, pää- ja jälkiruoka, jotka sai valita muutamista erilaisista vaihtoehdoista. Kalakeitto, jänis ja marjapiirakka olivat aivan loistavia ja Matin grillipihvissä ei ollut valittamista. Ruuan jälkeen piti hetki sulatella ruokia katselemalla kaupungin yöelämää ennen nukkumaanmenoa.

Sunnuntaina heräsimme aikaisin ja matkasimme aamupalan jälkeen junalla Cannesiin (40min matka). Ensimmäisenä hoidimme urheiluosuuden kiipeämällä kukkulan huipulle ihastelemaan maisemia ja vierailemaan linnan museossa ja kirkossa. Oli niin rankka reissu että oli pakko pitää kahvitauko alas päästyämme :D Jatkoimme pitkin kuuluisaa Boulevard de la Croisette -rantabulevardia, jonka varrelta löytyy mm. "köyhät kyykkyyn" venesatama ja Cannesin elokuvajuhlista kuuluisa Palais des Festivals. Näin sunnuntaina turisteja oli normaalia vähemmän, mutta vähän kyllä harmitti että kaikki luksusmerkkikaupat olivat suljettuina (ihan kuin minulla olisi varaa edes astua niihin kauppoihin sisälle). Todella kaunis kaupunki päiväreissua varten ja jos olisi ollut enemmän aikaa niin olisin mielelläni vieraillut myös kaupungin edustalla sijaistevissa kahdessa saaressa.

Cannesin seinämaalauksesta voi löytää monia tuttuja hahmoja.

 

Täällä minäkin voisin asua.

Linna Cannesin kukkulalla, sisältä löytyi museo.

Kääpiöystäväni! Tunsin heti oloni kovin kotoisaksi kun on ikävä joukkuekavereita <3

Täällä pidetään Cannesin elokuvajuhlat

Palais des Festivalsin edustalta löytyy useiden näyttelijöiden kädenjäljet, esimerkiksi Sylvester Stallonen, Nicolas Cagen ja Angelina Jolien.

Tarpeeksi nähtyämme siirryimme junalla Monacoon tunteaksemme itsemme entistäkin köyhemmiksi. Nizza, Cannes ja Monaco ovat tunnettuja nimenomaan rikkaasta väestöstä ja luksusveneitä täynnä olevista satamista. Jo asematunneli oli vähän hienompi kuin mihin olimme Ranskan puolella tottuneet ja kadut oli tehty punaisista laatoista, joten näytti kuin kävelisi punaisilla matoilla. Kaikki Monacossa muistutti siitä, miten se on "vähän parempien ihmisten kaupunki", esimerkiksi joka kulman takaa kurvaili mitä hienompia Rolls Royceja, Porscheja, Ferrareita ja muita köyhien ihmisten autoja. Jopa poliiseilla oli astetta hienommat uniformut. Kiivettiin taas kukkulan huipulle katsomaan kuninkaan linnaa sekä kiertelemään ympäri vanhaa kaupunkia, josta avautui upeat näkymät kaupunkiin ja merelle.

Rannassa kuljimme ison tivolin läpi ja Matti sai vihdoin kauan haluamansa vohvelin (la gaufre), joka tosin osoittautui suureksi pettymykseksi. Itse olen sen jo kokenut kantapään kautta, mutta kun toinen kovin tahtoo maistaa niin antaa mennä :D Siitä jatkettiin matkaa kohti Monte Carlon casinoa, mutta tyydyttiin vain ihailemaan rakennusta ulkoa käsin, sillä sisälle on melko tiukka pukukoodi. Jo ulkopuolella pelotti, että joku tulee rahastamaan kun pelkästään hengittää sitä ilmaa, puhumattakaan siitä kun räpsii valokuvia rakennuksista ja luksusautoista. Huomattiin casinon kukkulalta laskeutuessa, että olimme ihan vahongossa kiertäneet Monacon formula-radan. Tivoli sijaitsi siinä missä maalisuora on normaalisti, enkä ollu koskaan ennen tajunnut, että rata kulkee aivan casinon portaiden juuresta. Voin vain kuvitella mitä hotellihuone ratanäkymällä kustantaa formula-viikonloppuna. Varmasti puhutaan sellaisista summista, että tavallisen pulliaisen on turha edes haaveilla siitä.

Monaco

Monacon ruhtinaan vaatimaton kämppä

Kinnteistövälitysfirman ikkuna. Ihan peruskauraa tollanen 8,4 miljoonan kämppä :D

Satamien veneet oli isompia kun meijän koti! Suurimmassa osassa vaatimattomat 3 kerrosta.

Formularadan kurveissa on pysyvästi kaikki merkinnät, tämä on siis muuten ihan normaali autotie.

Monte Carlon casino. Edessä parkissa ferrari ja pari porchea. Kyllä mäkin vielä joskus.

Tuli niin köyhä olo, että päätimme sitten lähteä Nizzaan syömään illallista. Bussi kesti noin 40 minuuttia ja kustansi vain 1,5e per nuppi. Taas olimme etsineet kivan ravintolan jo etukäteen, mutta löysimmekin kivemman paikan matkan varrelta. Vanhassa kaupungissa sijaitseva La Maison de la Pizza osoittautui todellakin nimensä veroiseksi. Matin lohipizza oli aivan mahtavaa  ja minun frutti di mare oli vähän muuta kuin mihin olen Suomen kebuloissa tottunut: mustekalarenkaita, simpukoita ja kokonaisia katkarapuja, jotka sai sitten itse kuoria. Voi nam että oli hyvää!! Sain taas viikonlopun aikana kovasti kehuja ranskan kielen taidoistani, mistä olen hirmu ylpeä :)

Maanantaina pitikin jo suunnata lentokentälle ja lähettää Matti kotimatkalle. Viikonlopun keleissä ei ollut valittamista: joka päivä oli vähintään 20 astetta lämmintä ja pääasiassa aurinkoa. Takkia ei tarvinnut kuin myöhään illalla jos silloinkaan. Mutta Nizzasta lähtiessä rankkasade pudotti nopeasti takaisin todellisuuteen. Suuntasin lentokentältä junalla kohti Aix-en-Provencea, jossa tapasin Oliverin ja Lisan. Kaikki olivat niin väsyneitä, että kävimme syömässä, kiertelimme hetken ja lähdimme hotellillemme nukkumaan. Söimme La Piazza Papa -ravintolassa, jonka olimme testanneet ja havainneet hyväksi ja edulliseksi jo aiemmin Montpellierissä. Ruoka oli jälleen hyvää ja koska olimme ennen klo 19.30 liikkeellä, saimme kaikesta vielä 20% alennuksen. Majoituimme noin 2km kaupungin ulkopuolella sijaistevassa City Recidence -huoneistohotellissa, jossa käytössämme oli 2 parisängyllistä makuuhuonetta, keittiö ja kylpyhuone. Hinta oli todella edullinen, vain 17e/hlö. 

Aix-en-Provencen keskustaa ja tietysti suihkulähde keskellä

La rotonde -suihkulähde

Kaupunki on tunnettu juuri suihkulähteistään ja niitä kyllä riitti.

Tiistaina kohtasimme jälleen matkalaukkuongelman ja jouduimme lopulta raahaamaan laukkuja mukanamme ympäri kaupunkia. Katseltiin vanhaa kaupunkia, kierreltiin muutamat kaupat ja syötiin todella edullisessa Flunch-ravintolassa, joka toimii itsepalveluperiaatteella siten, että keräät tiskeitä mitä haluat syödä ja maksat sitten niistä (esim. salaattia, leipää, juustoa, jogurttia, hedelmiä, yms.). Iltapäivällä lähdimme Oliverin kanssa junalla kohti Geneveä ja Lisa suuntasi takaisin Montpellieriin.

Lisan näkemys tuplaespressosta.

Ja lisää kahvia, tällä kertaa ylihintaista Starbucksin lattea.

Matkaan tuli pieni mutka kun ratatyöt hidastivat matkaa ja myöhästyimme seuraavasta junastamme. Hätä ei kuitenkaan ollut tämännökäinen, sillä lippuluukulta meille annettiin 1. luokan liput seuraavaan pikajunaan kun alkuperäinen olisi ollut hidas paikallisjuna. Olimme siis perillä lähes samaan aikaan, mutta meille jäi vielä Lyonissa aikaa juoda kahvit ensimmäisessä Ranskassa näkemässämme Starbucksissa (olin joululatten ansiosta ihan seitsemännessä taivaassa). Ei ollenkaan huono diili! Empä ollut tajunnut ennen perille pääsyä, että Sveitsissä on muuten oma raha. Hyvin taas olin tehnyt kotiläksyt, kun pakolliset nähtävyydetkin tarkastettiin Wikitravelsistä junamatkalla. Hyvin tämä taktiikka on toiminut tähänkin asti ja niin nytkin. Majoituimme Geneve City Hostellissa, joka osoittautui oikein mukavaksi ja perussiistiksi. Meillä oli 2 hengen huone kerrossängyllä ja jaettu kylppäri. Kaksi yötä kustansi 2 hengeltä 140 euroa, mikä on Genevessä TODELLA halpa, ja hintaan sisältyi myös bussilippu ja alennuksia nähtävyyksistä. Olen järkyttynyt näistä hinnoista, miten kukaan voi elää täällä!! Tiistaina löysimme "edullisen" ravintolan, jossa pasta maksoi 24 frangia (1 frangi=0,80e), normaalisti hinta lähenteli 30 frangin luokkaa. Päätimme tulla Geneveen seuraavan kerran vasta KUN olemme superrikkaita :D

Geneven kuuluisa kukkakello

Jouduin maksamaan tästä lohipastasta 24 frangia (=20e), jäätävää!!

Oltaisiin käyty läheisellä Saleve-vuorella, mutta sinne kulki goldoli-hissejä vain viikonloppuisin näin "off seasonilla", joten tehtiin hukkareissu vuoren juurelle. Tulipahan nähtyä seutua vähän kaupungin ulkopuoleltakin. Kulutettiin päivää sitten kaupunkia kierrellen ja kiivettiin kirkon torniin katselemaan maisemia. Ehkä hienoin kokemus oli Punaisen ristin museo ja sen todella koskettavat tarinat erilaisista järjestön toiminnoista niitä todistaneiden kertomana. Osaan taas arvostaa montaa asiaa omassa elämässäni vähän enemmän. En ole sotavankina, kidnapattuna Kolumbian viidakossa tai menettänyt perhettäni ja kotiani luonnonkatastrofissa, eli oikeastaan kaikki on aika hyvin. Illalla syötiin superhyvää juustofondueta aivan ihanassa Auberge de Saviese -ravintolassa. 50 frangilla sain kinkkulajitelman, juustofonduen, jäätelön, lasillisen viiniä ja kahvin, joten paikka oli suht' edullinen. Oli muuten sen verran ähky, että oli pakko kävellä aika pitkään ennen kuin pystyi edes ajattelemaan nukkumaan menoa.
 

Punaisen Ristin museo

Ruandassa kadonneita lapsia, joiden vanhempia ja sukulaisia yritetään löytää näiden kuvien avulla.

Kirgisialainen nainen kirjoittaa sotavankina olevalle veljelleen, Punainen Risti välittää viestit perille.

Jordanian sisällissodan aikana lentokoneita kaapattiin ja pakotettin laskeutumaan Jordaniaan. Tämä on yksi lukuisista viesteistä, jotka amerikkalaislapset lähettivät vanhemmilleen kun pääsivät vihdoin turvaan. Voin vain kuvitella sitä vanhempien huolta kun ei ole mitään tietoa lapsen olinpaikasta. Kuuntelin myös nauhoitettuja radiolähetyksiä, joissa kolumbiassa viidakkoon kidnapatut lähettävät viestejä omaisilleen.

Esillä oli sotavankien tekemää taidetta, tässä esimerkkinä maitojauhepakkauksista tehty kitara (Mosambik, 1989)

Hänen nimensä on Emanuel Jal. Hänen perheensä ja suurin osa suvusta tapettiin Sudanissa. Kostaakseen mahdollisimman monelle, hän ryhtyi lapsisotilaaksi ja taisteli vuosina 1987-91. Oli aika vaikuttavaa, kun istui screenin edessä ja edessä puhui ihan oikean kokoisia ihmisiä, jotka kertoivat kauheista kokemuksistaan ja miten Punainen Risti on auttanut heitä elämässään esim. välittämällä kirjeitä Quantanamon vankileiriltä, auttamalla toipumaan kriiseistä tai tuomitsemalla sotarikollisia.

Fondue-illallinen

Torstaina kävimme brunssilla todella kivassa itsepalveluravintolassa Manor-ostoskeskuksen ylimmässä kerroksessa. Valinnanvaraa löytyi joka makuun ja hinnatkin olivat edullisia paikalliseen hintatasoon verrattuna. Ennen Lyoniin lähtöä kerkesin vielä nähdä lapsuuden parhaan ystäväni Emilian, joka opiskelee Genevessä. Edellisestä tapaamisestamme ehti kulua jo noin 9 vuotta, joten oli kyllä todella ihanaa vaihtaa kuulumisia piiiitkästä aikaa :)

Torstaina pääsimme viimeiseen reissukohteeseemme, Lyoniin. Hotellimme sijaitsi taktisesti päärautatieaseman läheisyydessä, jottei meidän tarvitsisi raahata tavaroita kovin pitkälle. Lyon on Ranskan kolmanneksi suurin kaupunki, joten julkinen liikenne oli todella toimiva ja helppo käyttää. Päivälippu maksoi 5e ja oikeutti käyttämään kaikkia kulkupelejä (metro, bussi ja ratikat). Torstaina käveltiin ympäri keskustaa ja nähtiin "vahingossa" suurin osa tärkeimmistä nähtävyyksistä (kaupungintalo, oopperatalo, Rhône- ja Saône -jokien rannat sekä muutama aukio suihkulähteineen). "Valojen kaupunkina" tunnettu Lyon oli lempinimensä arvoinen, sillä kaikki rakennukset oli valaistu todella kauniisti.

Hôtel-Dieu

Hôtel de Ville (=kaupungintalo)

Notre-Dame de Fourvière

Kuuluisaa ranskalaista parkkeerauskulttuuria ja tämä on vielä melko lievästä päästä

Lyonista kotoisin olevat opiskelukaverimme olivat vinkanneet hyviä ravintoloita tai pikemminkin alueita mistä niitä löytää. Rue Mercérie sijaitsee Lyonin läpi kulkevien jokien keskelle jäävällä saarella ja tältä kadulta löysi kymmeniä erilaisia ravintoloita. Valinnanvaraa oli melkein liikaakin, mutta päädyimme syömään sushia torstaina ja perjantaina oli vuorossa ihan mieletön lyonilaista ruokaa tarjoava Le Gône -ravintola. Ravintola oli todella pikkuinen ja viihtyisä, jota pyöritti yksi kokki ja yksi tarjoilija. Kolmen ruokalajin menu maksoin vain 19 euroa ja lasi loistavaa viiniä 5 euroa. Valitsin lukuisista vaihtoehdoista lämpimän chevre-salaatin, kalaa sieni-kermakartikkeella ja rahkaa vadelmasoseella. Oli ehkä parasta ruokaa mitä olen pitkään aikaan syönyt ja tarjoilija oli aivan ihana!! Jätettiin tietysti kunnon tipit, vaikka täällä tippaaminen ei ole mitenkään pakollista.

Torstain sushit japanilaisessa ravintolassa

Perjantaina mentiin "mäkijunalla" ylös kukkulalle katsomaan Notre-Dame de Fourvière -basiliskaa (=kirkkoa), josta löytyikin ison kirkon lisäksi 2 pienempää, yksi alakerrassa ja toinen sivurakennuksesta. Eli tarpeeksi kirkkoja tälle reissulle! Ylhäältä oli hienot näkemät kaupungin ylle, mutta sadepäivä vähän pilasi nautintoa. Kukkulalla sijaitsivat myös 1. vuosisadalla rakennetut amfiteatterit, jotka olivat osittain vielä todella hyvässä kunnossa ikäänsä nähden. Laskeuduttuamme kiertelimme vanhaa kaupunkia, vaikkakin suurin osa Lyonista on melko vanhoja rakennuksia täynnä. Moderni business-alue Part Dieu sijaistee samannimisen päärautatieaseman ympärillä, muutama kilometri keskustasta itään. Siellä sijaistee myös jättimäinen ostoskeskus, jossa vietimme lauantaipäivää ennen kotiin lähtöä.

Notre-Dame de Fourvière

Lyonin kattojen yllä: lähempänä näkyy Saône-joki ja vähän kauempana (huonosti) Rhône

Théathres Gallo-Romains

Nike Flex Runit tarttui mukaan kun halvalla sai (vain 60e), me like!

Nyt olen köyhä ja väsynyt, mutta silti onnellinen. Kivaa oli nähdä ja kokea, tosin kyllä jossain kohtaa alkoi todella kaivata omaa sänkyä, kotiruokaa ja erityisesti omaa aikaa ihan yksinään. Ja kroppa huutaa treeniä kun se on tottunut joutumaan koville!! Jos olisin täällä pidempään niin tämänkin reissun olisi voinut pätkiä osiin, mutta koska aikaa on rajallisesti, piti loma käyttää tehokkaasti. Enää 5 viikonloppua ennen kotiinpaluuta, ihan hullua miten nopeasti aika on mennyt!! Mutta 5,5 viikossa ehtii vielä paljon ;) Siskot tulevat kyläilemään joulukuun alussa ja vielä muutama lähikylä olisi kiva nähdä. Katsotaan minne nenä seuraavaksi näyttää!

Bisous,

Else