Viva España!

Montpellier jäi taakse ja matkalla Madridiin katselin haikein mielin kuvia kamerasta ja muistelin niitä kaikkia ihania ja hulluja ja ikimuistoisia hetkiä, joita viimeiset 5 kuukautta ovat pitäneet sisällään. Kanssamatkustajat pitivät mua varmaan ihan hulluna kun hymy ylsi korvasta korvaan ja meinasi vuorotellen ruveta naurattamaan ja itkettämään. Mutta kuten aina ennenkin tälläisina hetkinä: Don't cry 'cause it's over, smile 'cause it happened. Mut mitä jos tirauttaa muutaman onnenkyyneleen hyvien muistojen takia? Olisko se niinkun ok?

Anyways, junamatka Marseillen lentokenttäpysäkille (Vitrolles) sujui kivasti ja bussi kuljetti jo tuttuun tapaan asemalta 5 minuutin matkan terminaalin eteen. Ja siitä alkoi ensikokemukseni Ryanairilla.. *syvä huokaus* Ensinnäkin matkalaukku pitää ensin raahata tiskille, jossa se punnitaan ja lätkästään kaikki tarvittavat tarrat ja sitten se pitää itse raahata "baggage droppiin". Pieni juttu joo, mutta kolmen laukun kanssa jo hetken taistelleena se 100 metriä tuntui loputtomalta, puhumattakaan niistä porteistä, jotka eivät pysyneet auki ja jouduin repimään joka laukun yksitellen niiden läpi. 

Ryanairilla lipun hintaan kuuluu 10 kg käsimatkatavara ja pieni käsilaukku, tms., lisämaksusta saa ottaa myös 15/20 kilon matkalaukun. Olin maksanut lipun oston yhteydessä 25 euroa 20 kilon laukusta ja kaikki varoittelivat hulluna, että Ryanair rahastaa heti 10e/kg jos menee yli. Pakatessa meni hermo ja päätin, että jos tulee sanomista niin puen pari paitaa lisää niin se on sitten siinä. Ei ne tädit siitä mun 21 kilon laukusta mitään sanonu! Käsimatkatavaroita jouduin jännittämään aina koneeseen asti: niitä oli valehtelematta lähes 20 kiloa. Ekstrahupparin laitoin päälle niin ei tullut sanomista laukun koosta, mutta muuten ei kukaan sanonut mitään.

Oleskelutila huoneen ulkopuolella (ja kyllä, kävin tietenkin keinumassa!)

Sängyt oli tosi hyvät!

Tyttöjen huoneet oli todella suunniteltu tyttöjen tarpeita silmällä pitäen :)

Kone laskeutui Madridiin klo 22.50 ja siitä sitten valmiiksi rättiväsyneenä kiukuttelemaan niiden kolmen laukun kanssa. Suurkaupungeissa metro on yleensä aina kaikkein kätevin kulkupeli ja niin täälläkin. Matka hostellille kesti noin 40 minuuttia ja vaihdoin kerran metroa matkan varrella. Moni arastelee joukkoliikennettä ihan turhaan, sillä etenkin metroissa on todella selkeät opastukset ja rahaa säästyy huimat määrät. Taksi olisi maksanut noin 30 euroa, kun taas metrolla selvisin hintaan 4,70e. Majoituin 3 yötä UHostels:ssa, todella modernissa, siistissä ja loistavalla sijainnilla sijaitsevassa nuorisohostellissa. Hintakaan ei ollut päätä huimaava: 3 yötä neljän tytön huoneessa kustansi yhteesä 66 euroa (sis. pienen aamiaisen). Ihan mielettömän mukavaa henkilökuntaa ja kaikki toimii, suosittelen lämpimästi!

Aamulla suuntasin kohti kuninkaallista palatsia, joka oli todella näkemisen arvoinen upeine sisustuksineen ja yksityiskohtineen. Opiskelijalta sisäänpääsy oli 5 euroa ja audio guide 4e. Olen oppinut hyödyntämään noita audio guideja, pienellä rahalla saa todella paljon enemmän irti vierailusta. Kuuntelen aina kiinnostavat osiot ja skippaan tylsät :D Linnan jälkeen kävin katsastamassa palatsin vieressä sijaitsevan Catedral de Santa María la Real de la Almudenan. Yksin matkustamisessa parasta on se, että voin tehdä juuri sitä mitä huvittaa ja päättää kaikesta ihan itse. Kävelin ympäriinsä mihin sattuu ja näin ihan sattumalta tunnettuja turistinähtävyyksiä, kuten Puerta del Solin, Plaza Mayorin, Plaza de la Villan, Plaza de Orienten ja Royal Theatren.

Plaza de Oriente

Palacio Real

Palatsissa ei saanut kuvata, mutta pahiksena otin silti yhden kuvan ennen kun vartija tuli sanomaan ettei saa :D

Santa María la Real de la Almudenan (eli Madridin katedraali)

Plaza de la Villa

Plaza Mayor

Puerta del Sol

Kävellen löytää myös loistavia ruokapaikkoja, satuin kävelemään paikallisen Rias Altas -cervezerian ohi ja päätin ruokkia kurnivaa mahaani. Tilasin tietysti paellaa ja en tiedä jonhtuiko se vain kauheasta nälästä, mutta oli vasmasti parasta paellaa, jota olen koskaan syönyt! Palvelu oli todella ystävällistä ja talo tarjosi espanjalaiseen tapaan oliiveja alkupalaksi ja digestiivi-ryypyn palanpainikkeeksi. Hintaa paketille kertyi kahvin kanssa 18e, mutta se oli joka euron arvoista.

Rias Altas (Calle Atocha, Antón Martin -metropysäkin vieressä)

Paellaa!!

Päivän viimeinen nähtävyys oli Reina Sofia -taidemuseo, jossa vierähtikin nopeasti 4 tuntia. Museossa oli 4 kerrosta ja jokaisessa kerroksessa 20-30 huonetta, ehdinkin käydä 2,5 kerrosta ja loppuajasta alkoi jo vilistä silmissä. Reina Sofia on kuuluisa laajoista Picasson, Dalín ja Miron kokoelmista ja oli kyllä kivaa kun tunnistin monia postikorteissa ja lehdissä näkemiäni teoksia. Kyllä mä tykkään käydä taidemuseoissa ja varsinkin esim. Picasson töitä voisi tuijottaa vaikka kuinka pitkään ja yrittää selvittää mitä niissä oikein tapahtuu ja mitä häh :)

Museon jälkeen oli kylmä ja nälkä ja koko kroppa oli aivan loppu, joten päätin ottaa metron hostellille. Kävin vielä nopeasti ruokakaupan kautta hakemassa iltapalatarvikkeet. Pienen some-hetken jälkeen kyllä uni maistui makeasti!

Audioguide kertoi monta mielenkiintoista tarinaa Reina Sofian taidemuseossa

Pablo Picasso: Woman in Blue (1901), Picasson kaikkein kuuluisimpia teoksia ei tietenkään saanut kuvata :(

Salvador Dalí: Pierrot playing the Guitar (1925)

Salvador Dalí: Figueras Gipsy (1923)

Joan Miró: The Smile of the Flamboyant Wings (1953)

Ángeles Santos: A world (1929). Taiteilija oli vasta 17-vuotias maalatessaan tämän 3mx3m kokoisen taulun. Maalaus kuvasi maailman erilaisia puolia ja siinä oli ihan mielettömästi todella mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita löytyi jatkuvasti vaan lisää ja lisää. 

Tiistaina olin ehkä maailman hitain aamulla, mutta mikäs kiire tässä lomaillessa olisi. Söin rauhassa aamupalaa ja istuin varmaan tunnin suunnittelemassa päivän toimintasuunnitelmaa. Kun sitten vihdoin pääsin liikkeelle, suuntasin ensimmäisenä Templo de Debod:iin. Se on 200 eKr Egyptiin rakennettu temppeli, joka siirrettiin Espanjaan 1968 lahjana Espanjan avusta Egyptin historiallisten kohteiden suojelussa. Seinissä oli ihan hienoja kaiverruskuvia, mutta ei siellä yli 10 minuuttia oikein saa kulumaan. Temppeliä ympäröivä Parque del Oestesta oli upeat näkymät Madridin kattojen ylle, kuninkaan palatsiin ja Madridin katedraaliin.

Plaza de España

Templo de Debod

Madridin kattojen yllä (Parque de la Montana)

Kävelin sieltä alas Rio Manzanaresin rantaan aikomuksenani kävellä sen varrella olevaa kaunista puistoaluetta pitkin, mutta todella kylmä tuuli pakotti kääntymään takaisin kaupungin suojiin. Matkan varrelle osui taas sattumalta pari tunnettua puistoa, Campo del Moro ja Jardines de Sabati. Starbucks-hetken jälkeen jatkoin matkaani pitkin Madridin pääkatua Gran Viaa kohti Museo del Prado -taidemuseota. Saatoin ehkä eksyä muutamaan kauppaankin ja loppujen lopuksi vierailu taidemuseossa vaihtui sateen takia nelikerroksiseen Zaraan (museolle olisi joutunut kävelemään 2 km sateessa). Espanjalainen firma kuitenkin, eli menee täysin kulttuurimatkailusta ;) Sateen takia en myöskään jaksanut etsiä mitään ihmeellistä ruokapaikkaa, mutta valitsin silti espanjalaisen wok-ravintolan. Täältä löytyy joka nurkalta Burger King ja KFC, mutta mielestäni kun kerran on Espanjassa niin yritän pystytellä espanjalaisissa ruuissa tai ainakin espanjalaisissa firmoissa.

Rio Manzanares

Jardines de Sabantini

Olen muuten aika ylpeä espanjan kielitaidoistani, sillä olen käyttänyt hostellia lukuun ottamatta vain espanjaa. Sain jopa korvatulpat ostettua apteekista pienellä elekielellä ja "para silencio":lla :D Espanjaa on tullut opiskeltua kolmisen vuotta, mutta tällä hetkellä mieleen tulee sattuneista syistä vain ranskan kielisiä sanoja.

Ruuan jälkeen sade oli helpottanut ja vettä tuli enää pienissä kuuroissa. Jatkoin matkaani pitkin Gran Viaa, jonka varrelta löytyy lukuisia kuuluisia rakennuksia, kuten Metropolis -rakennus sekä kaupungin ylpeyksiin kuuluvan Fuente de las Cibeles -suihkulähteen ympärillä sijaitsevat Banco de España ja Madridin kaupungintalo. Muutaman sadan metrin päässä suihkulähteeltä sijaitsee kaupungin kuuluisiin maamerkkeihin kuuluva Puerta de Alcala, joka rakennettiin alunperin silloisen kaupungin muurin portiksi. Se on myös portti New Yorkin Central Parkiin verrattavissa olevaan Parque del Retiro -puistoon. Olisin voinut viettää tunteja tutkien puistoa ja sen lukuisia palatseja sekä random tyyppien patsaita ja muistomerkkejä, mutta jääkylmä tuuli ja sade pakottivat jatkamaan matkaa. Vähän olen kyllä kateellinen paikallisille lenkkeilijöille..

Metropolitan

Banco de España

Kaupungintalo ja edessä Fuente de las Cibeles -suihkulähde

Puerta de Alcala

Estanque: hyvällä säällä lampi on täynnä polkuveneitä, joita saa vuokrattua

Jonkun random kenraalin muistomerkki

Näillä paikalliset mammat polki rivissä, ihan loistava idea! Miksei meillä oo tällasia?

Kotimatkalla poikkesin Serranon ostosalueella tunteakseni itseni taas hieman köyhemmäksi. Alue on nimittäin täynnä kalliita merkkikauppoja, niitä sellaisia joiden kohdalla voi vain huokaista ja ajatella että kyllä minä vielä joskus..

Illalla lähdin hostellin järjestämään tapas-iltaan. Omalta hostelliltani mukaan lähti noin 10 henkeä ja matkalla seuraamme liittyi noin 20 muiden hostellien asukasta. Oli kyllä aivan mahtava kokemus!! El Tigre del Norte on yksi Madridin parhaista tapas-paikoista ja oli todella maineensa veroinen: 10 eurolla sai puolen litran juoman ja erilaisia tapaksia tuotiin pöytään jatkuvalla syötöllä. Espanjalaiseen tyyliin baarissa/tapasravintolassa tilataan juoma ja juoman hintaan sisältyy erilaisia tapaksia. Täällä tapaksia ei valita, vaan syödään mitä pöytään tuodaan. Join pari loistavaa tinto verranoa (kuin sangria, mutta kupliva versio) tapaksia meidän 9 hengen pöytäämme tuotiin yhteensä ainakin 10 lautasellista. Osa porukasta lähti baarikierrokselle, mutta minä ja 3 muuta päätimme jäädä tapaspaikkaan ja myöhemmin suuntasimme hostellin baarin puolelle sulattelemaan sitä jäätävää ruokamäärää :D

Meidän suomalais-saksalais-hollantilais-australialais-argentiinalainen pöytä :D

Tapaksia kannettiin pöytään niin paljon kuin jaksoi syödä

Yksin matkustamisen hyviä puolia on se, että tutustuu uusiin ihmiseen paljon helpommin kuin kaverin kanssa ollessa ja näiden parin päivän jälkeen lähden täältä taas monta uutta tuttavuutta rikkaampana. Suosittelen tätä kokemusta ihan jokaiselle! Nyt on laukut pakattuna ja kaikki valmista kotimatkaa varten. Kuten aina ennenkin, tunnelmat ovat tällä hetkellä todella ristiriitaiset. Ei sitä oikein vielä edes ymmärrä, että tämä reissu tai pätkä elämästä oli tosiaan nyt tässä. Varmaan sisäistän sen kunnolla vasta hetken Suomessa oltuani. Toisaalta on ihanaa palata kotiin: perhe, kaverit, tutut ympäristöt ja treenit odottavat. Toisaalta pelottaa palata. Kai se on ihan normaalia ja kun arki taas lähtee rullaamaan niin en enää edes huomaa olleeni poissa.

Au revoir France, adios España, morjens Suomi!

Gros bisous,

Else

10/10 check! (Lista ja lisävinkit GoMadrid-sivuilta)

 

Time to say goodbye.. 'til the next time we meet

Hengissä ollaan ja tentit takana! Pari tuntia vielä lähtöön ja kaikki alkaa olla valmista. Kauheasti ei näistä viimeisistä viikoista ole jäänyt kerrottavaa, päivät ovan näyttäneet suunnilleen tältä:

Paikallinen pääkirjasto Mediathéque d'Emile Zola toimi kotinani 1,5 viikkoa ennen tenttejä ja tenttien aikana toimisto siirtyi kotiin. Olen vakavasti sitä mieltä, ettei ole mitenkään inhimillistä pitää viittä koetta neljänä peräkkäisenä päivänä! Red Bullia ja kahvia kului kiitettäviä määriä, mutta kyllä tästäkin urakasta jotenkin vaan selvittiin. Ja olen melko varma ja toivon kovasti että läpäisin kaikki kurssit. 

Täällä kurssin maksimipistemäärä on 100, josta loppukoe on 50 pistettä, mid-term 30 pistettä ja kurssin aktiivisuus 20 pistettä. Läpäistäkseen kurssin, pitää saada yhteensä vähintään 50 pistettä ja niin että mikään osio ei ole 0. Toisin sanoen esim. markkinoinnista minulla oli jo 46 pistettä ennen loppukoetta, eli olisi täytynyt mokata pahemman kerran jos olisin repuuttanut kurssin. Tuloksia odotellessa..

 

Kovalla työllä ansaitut lasilliset! Couldn't be happier <3

Torstaina olo oli lievästi sanottuna helpottunut ja rättiväsynyt. Suuntasimme Lisan kanssa suoraan viinikauppaan ja poistuimme kourassamme pullo shampanjaa. Ja illalla juhlimme yhdessä Chrystelin (talon omistaja), hänen poikansa ja pojan perheen kanssa yhdistettynä kaksia syntymäpäiviä sekä minun ja Lisan tenttiurakan päättymistä. Kaverit tietysti houkuttelivat bileisiin, mutta päätin pitää loistobileet nukkumatin kanssa.

Perjantaina oli oikein kunnon laiskottelupäivä (JES!). Oltiin Lisan kanssa yökkäreissä oikeestaan koko päivä eikä tehty mitään. Neljän aikaan lähdin juoksemaan ja salille, jossa katselin itseäni peilistä ja mietin, että olisin voinut edes harjata ne hiukset.. Noh, vieressä oli tietysti sellainen super laitettu misukka, mut toisaalta se käytti yli puolet pienempiä painoja. Kovemmat mimmit ei ulkonäöllä hienostele :D Illalla vielä urheiltiin ja haettiin jättipizzat Domino's:sta kävellen. Takaisinpäin käveltiin muuten aika lujaa ettei pizzat jäähdy!

Pekoni, herkkusieni, sipuli, mozzarella, creme fresh. Ei voi olla muuta kun hyvää!!

Suosittelen muuten treenaamaan kovaa tenttiviikoilla, irtoo muuten aika hyvin kun on kauheet aggressiot. Vihdoin kyykkäsin sen 100kg ja vielä 2 toistoo, wuhuuu!! En oo turhaan treenannu koko syksyä. Salille lähteminen oli iltasin yhtä tuskaa, kun oli ensin istunut kirjastossa sen 7-10 tuntia, mutta ai että sitä fiilistä kun pääsi treenin makuun, puhumattakaan jälkitunnelmista <3

Lauantaina oli aika sanoa hyvästit parhaille kavereille, vaikka en vieläkään oikein tajua, että tämä oli nyt tässä. Lounastettiin tyttöjen kanssa aivan ihanassa creperiessä (Crêperie Le Kreisker) Montpellierin keskustassa. Ihanan rentouttava iltapäivä parhaassa seurassa. Steffi ja Mona olivat tehneet minulle ja Lisalle kartat, joihin oli liitetty kuvia reissuista ja seikkailuista. Ihana muisto joka pääsee varmasti kotona ansaitsemalleen paikalle <3

Mona ja Steffi

I'm gonna miss Lisa like a fat kid misses a candy <3

Steffi ja Trieta

Muna, pinaatti, herkkusieni, creme fresh

Sitruuna-kermavaahto, namnam! Läskit on lepposia :D

Kuten aikaisemminkin, mikään matkani ei voi sujua ongelmitta. Tällä kertaa ongelman nimi oli junalipun tulostus. Tulostaakseen lipun, tarvitsee sen luottokortin, jolla lippu on ostettu. Noooh, ostin lipun tietysti ranskalaisella kortillani, jonka kävin tiistaina lopettamassa. Hetken lippuluukulla kiukuteltuani jouduin sitten peruuttamaan lippuni ja ostamaan toisella kortilla uuden. Hävisin onneksi vain 1,70e, mutta se mielipahan määrä oli melkoisen suuri ja kerroin sen myös niille tädeille. Ei tule ikävä kaikkea Ranskan byrokratiaa ja ihme systeemejä.. Illalla avattiin taas pullo shampanjaa ja syötiin kaikkea, mitä kaapissa oli jäljellä.

Chrystel, Lisa, minä, Milena (Chrystelin laspenlapsi) ja Axenia

Nyt sunnuntaina alkaa vähän jo ymmärtämään, että on tosiaan lähdössä. Lisa lähti jo muutama tunti sitten ja omat tavarani ovat valmiina pakattuna odottamassa lähtöä. Haikeaa on lähteä ja ikävä tulee aivan varmasti, mutta yhtäkään hetkeä en jättäisi välistä. Palaan kotiin monta kokemusta ja ihanaa ystävää rikkaampana. Suunnitteilla on jo muutamakin reunion, joten varmasti nähdään vielä :)

Nyt se on sit tyhjä.. :'(

Ensin suuntaan kuitenkin junalla Marseilleen ja lennän sieltä Madridiin, eli niistä seikkailuista kerron sitten myöhemmin. Matkustan ensimmäistä kertaa ihan yksin, eli tästä voi seurata mitä tahansa mielenkiintoista :D

Gros bisous,

Else

Back in action!

Paluumatka sujui siis enemmän kun hienosti.. Olin vissiin käyny pissimässä jokaisen aamumuroihin, ainakin palvelu oli sitä tasoa. Se on muutenki hienoa lähteä reissuun klo 4 aamulla, oli oikeen lisäluksusta tavata elämäänsä kyllästynyt bussikuski ja lentokentän vastaanottotädit. Sen, että matkaselvitys pitää Baltic Air:lla tehdä netissä, voi kertoa silleen ihan nätisti. Mistähän hemmetistä mä voin tietää miten mikäkin lentoyhtiö toimii. Ja oli muuten viimeinen kerta tolla lentoyhtiöllä.

Ensimmäinen lento oli Helsingistä Riikaan ja kaikki meni ihan kivasti. Riikan kenttä oli aika mielenkiintonen, sillä siellä oli ehkä 2 paikkaa mihin kone voi mennä suoraan "kiinni" terminaaliin. Lähes kaikki kuljetettiin busseilla koneelle ja pois. Ruokakin oli pahaa, en pystynyt syömään ostamaani ylihintaista sämpylää koska se haisi niin pahalle. Vittu. Riika-Pariisi lennolla mun käsimatkatavaralaukkukin oli tädin mukaan liian iso ja jouduin laittamaan sen ruumaan. Ihan hyvin se mahtu siihen kehikkoon, mutta sillä tädillä tais olla vähän väärä aika kuukaudesta. 

Pääsin sitten Pariisin asti ja siinä kohtaa rupesin miettimään, että otinko niitä koulupapereita olohuoneen pöydältä. Vilkaisu laukkuun kertoi etten ottanut. Voi jumalauta, tää menee taas ihan putkeen. Olin vielä laittanut ne siihen läppärin alle, että muistan ottaa mukaan, mutta sitten kiireessä Matti pakkasi sen läppärin laukkuuni ja sinne pöydällehän ne paperit jäi. No, jos nyt rehellisiä ollaan, niin enpä ole pahemmin niihin tentteihin koskaan lukenutkaan ja hyvin on mennyt!

Pariisiin päästyäni seuraava missio oli löytää Gare de Lyon -juna-asema. Selviydyin sinne melko helposti RER-paikallisjunilla ja jouduin vaihtamaan vain kerran. Pariisin metro-/junaverkosto on oikeastaan melko simppeli jos osaa lukea karttaa. Pääsin sitten sinne asemalle, joka olikin kaikkea muuta kuin pieni. Seisoin siinä monttu auki kun opastaulussa luki, että junani lähtee hallista numero 2. Paikkahan oli varmaan isompi kuin Helsinki-Vantaan lentoasema. Kyllä se oikea halli sitten viimein löytyi yläkerrasta ja sain kahvilasta vähän murua rinnan alle. 

Siinä 20 minuuttia ennen junan lähtöä tarkistin vielä että e-lippuni varmasti toimii. No ei tietenkään toiminut. Fuuuuuuck. Ei auttanut kun ottaa jalat alle ja juosta lipunmyyntiin, jossa oli tietenkin jäätävät jonot ja 2 työntekijää. Kello tikitti ja lopulta oli pakko lähteä junaan ja toivoa että kaikki järjestyy. No onneksi järjestyi, konduktööri-täti oli sentään hyvällä päällä. Onneksi kaikki kulkupelit olivat aikataulussa, muuten olisin varmaan saanut jonkun vuosisadan hermoromahduksen. 

Junamatka meni lähinnä nukkuessa ja Montpelliesissä sitten kaupan kautta kotiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja onneksi oli vain käsimatkatavara mukana, muuten olis saattanu mennä hermo tohon ravaamiseen. 

Hemmetin kivaa olla taas täällä, innolla odotan kotimatkaa :D

Terve vaan teille!

Else 

P.S. Tää +10-15 asteen lämpötila on kyllä aika kiva!

Ranska vs Suomi

Lähtö lähenee ja kohta pääsen Suomeen joulun viettoon. Onneksi tulen tänne Ranskaan takaisin vielä tammikuussa, ettei vielä tarvitse sanoa hyvästejä kaikille näille ihanille ihmisille, joita tulen varmasti ikävöimään. Ennen lähtöä ajattelin koota listan Suomen ja Ranskan eroavaisuuksista, joita olen kerennyt tässä matkan varrella bongailla. Väleissä kuvia viimeiseltä viikolta.

Kahvihetki kavereiden kanssa @Fairview Coffee

1. Ruoka-ajat

Suomessa syödään lounasta yleensä noin klo 12 ja päivällinen klo 17-18 aikoihin. Täällä lounas on klo 13 ja päivällinen klo 20 jälkeen. Moni ravintola ei ole edes auki muina aikoina. Meitä pidettiin todella outoina, kun söimme koulussa klo 15 ja jopa opettajamme kysyi että onko se meille normaali ruoka-aika (Suomessa ja Saksassa). Vastasimme että syömme silloin kun on nälkä. Ranskalaiset eivät myöskään syö välipaloja. Käytännössä katsoen he eivät syö ollenkaan (näin olemme päätelleet).

Kaverin läksäreitä ennen oli etkot..

..ja jälkeen tietysti jatkot. (Pojat ei ollu enää kuvauskuntoisia, paitsi Bob :D)

2. Syöminen

Ranska on kuuluisa ruokakulttuuristaan ja he ovat siitä todella ylpeitä. Täällä ei pelkästään syödä eri aikaan kuin Suomessa, mutta siihen myös käytetään paljon enemmän aikaa. Illallinen ranskalaiseen tapaan kestää helposti yli 3 tuntia. Esimerkiksi viime viikonloppuna söimme ranskalais-saksalaiset jouluillallisen, jonka aloitimme klo 20 ja nousimme pöydästä klo 23.30. Väliin mahtui mm. shamppanjaa, etanoita, valkoviiniä, savulohta, hanhenmaksapateeta, härkää ja sieniä. Seurustelu on se ruokailun tärkein osuus, minkä takia illalliset venyvätkin helposti. 

3. Naiset (ja vähän miehetkin)

Ranskalaiset naiset ovat TODELLA laihoja. Suurimman osan reidet ovat suunnilleen samanpaksuiset kuin olkavarteni. Toisaalta, en yhtään ihmettele kun he eivät syö mitään! Esimerkiksi kerran ranskalainen kaverini teki kolmen munan munakkaan, muttei pystynyt syömään kaikkea, koska oli jo aivan täynnä puolikkaan jälkeen. En sitten kehdannus sanoa syöneeni aamupalaksi kolmen munan munakkaan ja lisäksi pari leipää juuston ja kinkun kera.. Myös suurin osa miehistä on todella laihoja pyllyttömiä luikkuja. Eli en enää ihmettele, miksi ranskalaiset vaatekoot ovat normaalia pienempiä. 

Tässä valmistuu superpizza!

Mestariteos!

4. Treenaaminen

Salillakaan ei juuri naisia näe. Tai näkee, zumbatunnilla. Ne muutamat, jotka salin puolelle eksyvät, treenaavat max 3 kilon käsipainoilla ja laitteissa lähes aina pienimmillä mahdollisilla vastuksilla. Meitä "kunnolla" treenaavia naisia käy salilla 3. Moni kunnon salikörmy on tullut sanomaan että "kylläpäs jaksat nostaa isoja painoja" ja "oletpas sinä vahva". Niin no, omasta mielestäni treenasin vielä pienillä painoilla.. Toisaalta, osa miehistä treenaa samoilla painoilla kuin minä :D (Suurin osa treenaa ihan kunnon painoilla, eli älkää käsittäkö väärin. Kyllä täältäkin löytyy todella kovia treenaajia!!) Planet Fitnessiä tulee kyllä ikävä, tai lähinnä sitä ilmapiiriä: kaikki tuntevat toisensa ja kaikkia moikataan tullessa ja lähtiessä ja palautustauoilla voi aina jutustella jonkun kivan tyypin kanssa.

5. Päivärytmi

Suomessa normaali työpäivä on klo 8-16, kun taas täällä useimmat aloittavat työt klo 9. Lounastauko on siesta-tyylinen, eli yleensä klo 12-14 työntekijät käyvät kotona syömässä ennen töihin paluuta. Sen jälkeen työteko jatkuu noin klo 17-19 asti. Voin kertoa että on hirmu kivaa kubn ruuhka-aika on kahden kerran sijaan 4 kertaa päivässä.. Ranskassa säädettiin joitakin vuosia sitten laki, jolla normaali 40 tunnin työviikko muutettiin 35 tuntiin, jotta työttömien määrää saataisiin laskettua. Ja eiköhän siitäkin pidetty hirveitä mielenosoituksia, niinkuin ihan kaikesta muustakin :D 

Meidän luokan pikkujoulut @Piazza Papa

Saatiin lahjaksi Limonchello-pullo. Loppu onkin historiaa..

Koko setti maksoi vaan tämän verran per nenä (aperitiivi (Kir Royal), viiniä, limonchello ja 2 ruokalajia)

6. Täsmällisyys

Tämä vasta onkin hauska aihe. Etelä-Eurooppalaiseen tyyliinhän kuuluu tunnetusti kiireettömyys, eli paikalle saavutaan kun ehditään. Tämän osan olen sisäistänyt oikein hyvin, eli pyydän anteeksi jo etukäteen tulevia myöhästelyitäni. Esimerkiksi jos kutsu illalliselle on klo 20, on todella epäkohteliasta olla paikalla heti kahdeksalta. Saapuminen 15-30 minuuttia myöhässä on hyvä, tunti taas jo vähän liikaa. Näin siis vapaa-ajalla, mutta koulussa asiat ovatkin täysin päinvastoin. Joillekin tunneille ei päästetä sisälle enää 5 min alkamisen jälkeen, eli jos saavut myöhässä niin istut sitten ulkopuolella. Tämä on ollut vähän hankalampi sisäistää, sillä kaikki jotka minut hyvin tuntevat tietävät etten todellakaan ole mikään aamuihminen ja olen aina lähdössä liian myöhään..

7. Hintataso

Olen löytänyt Ranskasta yhden asian, joka on kalliimpi kuin Suomessa: liha. Sen takia täällä syödäänkin paljon kasvisruokaa. Muuten oikeastaan kaikki on halvempaa. Ehkä suurin ero on tietysti viineissä, mutta myös siinä miten paljon rahaa kuluu kun lähtee viihteelle.Meidän porukassa homma toimii siten, että jokainen tuo viinipullon mukanaan etkoille ja siitä sitten kaikki saa juoda kaikkien pulloista. Jos jaksetaan lähteä baariin asti (usein etkot kestää yli kahteen niin ei jakseta), niin baareissa on yleensä halpoja shotteja ja juomatarjouksia. Eli yhteensä illassa menee: 3e (viinipullo)+3x2e (shotit/muut juomat)=10e. Klubeilla on sitten kalliimpaa, mutta ne sijaitsevat kaukana kaupungista, joten en jaksa matkustaa baaribussilla.

Meidän talon ranskalais-saksalainen joulupäivällinen

Oli etanoita ja shamppanjaa..

..ja lohta, hanhenmaksapateeta (foie gras), blinejä, valkoviiniä, härkää ja saksalaisia kluseneitä (sellasia palloja jotka oli tehty jostain riisin tapasesta).

Tein vastapainoksi jotain suomalaista aamupalaksi: karjalanpiirakoita ja munavoita.

8. Turvallisuus

Suomessa käydessäni muistin taas miten ihanaa on, kun voi lähteä yksin ulos vaikka keskellä yötä ilman että tarvitsee jatkuvasti pelätä. Täällä monta kaveriani on ryöstetty myös keskellä päivää, eli jatkuvasti pitää olla varuillaan. Usein varkaat ovat noin 15-vuotiaita nuoria ja todella röyhkeitä. Varkaat esimerkiksi kulkevat joka päivä samalla ratikalla, joten he tietävät missä kukakin koulumme opiskelijoista jää pois. Jos joku jää aina yksin ratikasta, on hän varkaille helppo kohde. Kännykkää ei kannata ratikassa käyttää, sillä se saattaa lähteä kädestä hyvin äkkiä. Kuulin myös tapauksen, jossa tytöltä varastettiin ratikassa kädestä puhelin, kaulasta koru ja korvista korvikset ja varkaat pääsivät livahtamaan ulos ovista juuri ennen kuin ovet sulkeutuivat ja ratikka lähti pysäkiltä. Varastetuksi tullut tyttö ei voinut tehdä mitään, kun ratikka jatkoi matkaa, eikä hän päässyt ulos. Toisaalta täällä on ihan turvallista kunhan välttää yksin liikkumista, eikä tyrkytä kaikkea omaisuuttaan varkaiden silmiin. Myös turvallisuussyistä liikun mielummin pyörällä kuin kävellen.

Viimeinen koulupäivä!!! (Opettaja tosin vähän suuttu kun otettiin kuva kesken tunnin, kauhee tosikko :D)

BADGE OUT!! WOHOO!!

9. Liikenne ja teiden kunto/siisteys

Voi huokaus, mistähän sitä alottaisi.. Ensinnäkin liikenteessä ei tunnu olevan mitään sääntöjä ja kuten aikaisemmista kirjoituksissani on ilmennyt niin parkkeeraaminen on täällä aivan oma tarinansa. Eilen jouduin taas hetken miettimään, että mitä tässä tapahtui, kun suojatiellä eteeni ajoi auto, joka sitten vain pysähtyi siihen, pisti hätävilkut päälle ja kuljettaja lähti asioille. Siis keskellä suojatietä!

Katujen siisteys on täällä myöskin vähän mielenkiintoista. Roskia ei kaduilla näe juuri lainkaan, mutta lasia on kaikkialla niin paljon, että jatkuvasti saa pelätä pyörän renkaiden puolesta. Eihän me jouduttu korjaamaan kumeja kuin 5 kertaa 3 kuukauden aikana ja joka kerta syynä oli lasinsirut.. Toinen kiusa on koirankakat, sillä niitä on KAIKKIALLA! Ranskalaiset tuntuvat olevan ihan liian hyviä ihmisiä korjaamaan koiriensa jätökset. Kävellessä on pakko tuijottaa jalkoihin, jotta välttyy näiltä liukumiinoilta. Edes vilkkaimilla ostoskaduilla tai keskustorilla ei voi välttyä bongailemasta kunnon torttuja (joihin joku epäonninen on yleensä jo astunut).

Tää on täällä ihan normaali näky

10. Asiakaspalvelu

Tästä olenkin jo joskus maininnut. Täällä asiakaspalvelussa on kaksi ääripäätä: ruokakauppojen kassatädit ja turistien suosimien ravintoloiden tarjoilijat ovat yleensä todella töykeitä, kun taas pienten kahviloiden ja ravintoloiden henkilökunta on todella huomaavaista. Toisaalta näin se on yleensä Suomessakin. Yleensä täällä (niinkuin kaikkalla) pätee se, että jos olet itse mukava niin sinullekin ollaan mukavia. Ranskan kielitaito on täällä lähes pakollinen, sillä todella harva osaa englantia. Äläkä vaan tee sitä virhettä, että aloitat ravintolassa englanilla. Tai tee toki niin jos haluat jäätävän kamalaa palvelua.. 

11. Sää

 

Turun lämpötila kuukausittain (http://www.weather-and-climate.com/)

Ja Montpellierin vastaava. Lämpö on aika kiva asia! (http://www.weather-and-climate.com/)

Ranskassa on omat omituisuutensa, mutta niin on myös Suomessa ja jokaisessa maassa. Tietyllä tapaa ymmärrän, että moni pitää ranskalaisia todella hankalina, mutta moni voisi myös katsoa itseään peiliin. Ranskalaisille heidän kulttuurinsa on TODELLA tärkeä, joten jos viitsii edes vähän yrittää sopeutua kulttuuriin, niin tilanne on aivan eri. Eihän Suomessakaan tykätä jos joku ulkomaalainen tulee diivailemaan, eikä häntä kiinnosta pätkääkään Suomen tavat ja kulttuuri. Eroja on myös etelän ja pohjoisen välillä: esimerkiksi Pariisissa ollaan paljon töykeämpiä, kun taas etelässä elämäntyyli on paljon rennompaa. Montpellier on siitä mukava kaupunki, että täällä väestö on todella nuorta, 1/4 väestöstä on opiskelijoita, joten asukkaat ovat myös tottuneet lukuisiin vaihto-oppilaisiin. Muutenkin opiskelijakaupungit ovat paljon rennompia kuin monet suurkaupungit.

Mä tykkään tästä! J'aime ma vie à Montpellier <3

Left-over party, eli tehtiin ruokaa kaikesta, mitä kaikilla oli kaapissa jäljellä.

 Huomenna on aika lähteä Suomeen, mutta tammikuussa taas takaisin!

Bisous,

Else