Vihdoin lentokentällä, laukku jätetty ja
turvatarkastuksestakin selvisin kunnialla läpi (mitä nyt housut meinasi tippua
ilman vyötä). Hetki vielä niin sitten mennään! Lennon lähtöä odotellessa on
hyvä virittäytyä tunnelmaan kahvin ja croissantin avulla.
Palataan kuitenkin vielä hetkiin, jotka johdattivat tähän
pisteeseen. Viime talvena tuli ajankohtaiseksi hakea meille kansainvälisen
tutkinnon opiskelijoille pakolliseen vaihtoon ja tietysti olin jo hyvissä ajoin
tutustunut tarjolla oleviin vaihtokohteisiin. Siinähän sitä sitten oltiin tämän
tytön ylivilkkaan mielikuvituksen kanssa kun kaikkialle olisi tahtonut lähteä;
palmujen alle Etelä-Amerikkaan, seikkailemaan Thaimaan viidakkoon ja surffaamaan
Australiaan. Nämä suuret haaveilut vaihtuivat kuitenkin Euroopan kohteisiin,
sillä kokemusta sen ulkopuolelta löytyy jo muutamien USA:ssa töissä vietettyjen
kesien muodossa. Aloitin ranskan lukemisen jo ala-asteella, mutten ole koskaan
päässyt kieltä kunnolla käyttämään ja tästä avautui loistava mahdollisuus.
Montpellierin sijainti Etelä-Ranskassa välimeren rannalla ei ainakaan tehnyt
kohdetta huonommaksi! Vaihtopaperit vein koululle tietysti viimeisenä
mahdollisena palautuspäivänä, kuinkas muutenkaan.
Maaliskuun lopussa sain vihdoin sähköpostin, jossa
pyydettiin vastaanottamaan vaihtopaikka, jee!! Siinä sitten alkoi hirmuinen
sähköpostitulva vaihtokoulun kv-koordinaattorilta ja eiköhän sieltä jäänyt pari
tärkeää viestiä lukematta, nimittäin vahvistuspyyntö. Hupsista ja eikun hieno
peitetarina pystyyn miten sähköposti on kiukutellut. Onneksi siellä otettiin
paperit vastaan vielä viikon myöhässä ja hyväksymiskirje kolahti postiluukusta
toukokuun alussa. Ajattelin tietysti että koulu järkkää kaikenlaista ja
lähteminen olisi helppoa, mutta unohdin sellaisen pienen faktan että Ranskassa
ei mikään toimi. Ei todella mikään. Sen sain kokea asuntoa tuskastellessani,
kun koululta ei herunut minkäänlaisia apuja asunnon saamiseen. Kämppikseksi
lupautui saksalainen Lisa, josta ei tosi ollut juurikaan apua varsinaisesti
asunnon etsimisessä. Kaverini vinkkasi Appartager.com -sivustosta, jossa
vuokralle halutaan ja tarjotaan asuntoja sekä huoneita. Kymmenien
ranskankielisten hakemusten jälkeen löysin ihanan rouvan, joka tarjosi meille 2
huonetta isoksi käyneestä omakotitalostaan. Hintakin oli kohtuullinen, vain 350
euroa sisältäen kaikki kulut, joten päätimme ottaa huoneet. Melkoinen helpotus
tällaiselle stressieläimelle kun sai taas yhden asian hoidettua! Lennotkin
muistin ostaa vasta elokuun alussa.
 |
| Sabrinan läksiäislahja. Jos tällä ei reissusta selviä niin ei sitten millään! |
Seuraava huolenaihe olikin sitten pakkaaminen. Vielä kun ei
riitä että miettii mitä todella tarvitsee vaan stressaa lisäksi miten siellä
pukeudutaan; pitääkö kouluun mennä kynähameessa ja korkkareissa vai riittääkö
farkut ja t-paita? Naiset (syvä huokaus).. Tuumasta toimeen ja ohjelmassa koko
vaatekaapin sisällön läpikäynti. Onneksi Montpellierissä on jouluun asti melko
lämmintä, joten matkalaukku täyttyi lähinnä kevyistä kesävaatteista. Matkalaukun
ylikilojen välttämiseksi päätin suosiolla jättää kaikkien tököttien (shampoot,
rasvat, meikinpoistoaineet, yms.) ostamisen Montpellieriin. Vaa’an lukema vähän
jännitti baggage dropissa, mutta eihän se ollut kuin 22,3 kg. Vielä olisin siis
voinut pakata 700 grammaa, kyllä nyt harmittaa.. Nyt jos jotain puuttuu niin
voin joko ostaa sen periltä tai pyytää kavereita tuomaan mukanaan kun tulevat
käymään.
 |
| Pariisin Charles de Gaulle -lentokentältä |
Enää ei ole paluuta ja innolla odotan mitä syksy tuo
tullessaan! Nyt on aika keskittyä nauttimaan Finnairin ”ihanasta”
lentokoneruuasta.
À bientôt,
Else
