Arki on oikeestaan ihan mukavaa

Viimeiset muutama viikkoa ovat olleet ehdottomasti tämän vaihdon rankimpia. Pahinta oli kuulla Suomesta huonoja uutisia todella rakkaasta ja tärkeästä ihmisestä kun olen tuhansien kilometrien päässä kaikista läheisistä. Onneksi olemme todella läheisiä kämppikseni ja vuokraemäntäni kanssa, joten en ollut aivan yksin huolen ja surun kanssa ja on aina joku jolle puhua. Silti tuntui että on todella yksinäinen kun lähellä ei ollut ketään niistä ihmisistä, joita olisin tarvinnut sillä hetkellä. Skypen kautta on toki voinut jutella, muttei se ole mitenkään sama asia kuin kasvokkain. Elämä taas vähän koettelee, muttei auta kun jatkaa eteenpäin. Koulussa onneksi ymmärrettiin hyvin, että joudun olemaan muutaman päivän pois jotta pääsen käymään Suomessa. Pääsinpähän yllättämään Suomen kaverit kun en ilmoittanut mitääm tulostani!

Beaujolais on päivä, jolloin tämän vuoden sadon viinejä saa alkaa myymään. Taas oli syytä juhlaan! Uusista viineistä vaan tulee jäätävä päänsärky..

Meidän porukan tarjoilut

Nyt kun ei ole ollut mitään ihmeellisiä reissuja niin voisin (vihdoin) kertoa siitä, mikä vie täällä suurimman osan ajasta, eli koulusta, ja siitä kuinka erilaista täkäläinen opiskelu on Suomeen verrattuna. Kuten olen jo aikaisemmin maininnut niin päivät voivat olla todella pitkiä (klo 8-20) ja tehtäviä, etenkin ryhmätöitä, on paljon. Kursseja vaihdon aikana kertyy 30 opintopisteen edestä, eli tekemistä riittää.

Olen tietyllä tapaa aika ihmeissäni opetuksen tasosta tai lähinnä kursseilla käytävien asioiden vaikeusasteesta (eli helppoudesta). Groupe Sup de Co Montpellier Business School on tällä hetkellä Ranskan 36. paras yliopisto master-tutkintoon, minkä perusteella voisi odottaa melko paljon. Me vaihtarit opiskelemme master-kursseilla ja en tiedä haluanko tietää minkälainen Ranskan bachelor-taso on. Käymilläni kursseilla on nimittäin käyty melko lailla samoja asioita kuin nykyisen bachelor-tutkintoni ensimmäisenä vuonna, toki joihinkin asioihin ollaan perehdytty syvemmin. Sinänsä mielenkiintoisia kursseja, mutta en tiedä olenko oppinut niin hirmuisesti uutta tämän syksyn aikana. Toki on ollut joitakin haastaviakin osioita.

Käytiin Lisan kanssa rugby-pelissä (Montpellier-Castre). Tämä Stade Yves du Manoir sijaitsee n. 500m päässä meidän kotiovelta.

Ymmärsin jopa aika hyvin mitä tapahtuu, kiitos aamulla katsomani YouTube sääntökoosteen :D

Sit ne puskee ja toi yks vierittää pallon niiden keskelle.

Pongattiin elävä rugby-pallo

Aikasemmin olenkin jo kertonut "badging" systeemistä, eli kun tulen kouluun "piippaan" (badge in) itseni opiskelijakortilla sisälle (kaikkialla koulussa on kortin lukijota) ja lähtiessä kirjaudun ulos (badge out). Jos on pitkä päivä niin ruokatunnin ajaksi pitää "badgata" itsensä ulos, jotta voidaan varmistua etten käy koulussa vain "badgaamassa" aamulla ja illalla. Joskus on saattanut käydä niin että kun ilta venähtää niin joku kaveri "badgaa" muut ekalle tunnille, eli annetaan ennen baariin lähtöä opiskelijakortti jollekin toiselle. Mutta virallisestihan näin ei saa tehdä, eli tällaista ei siis koskaan tapahtunut, ihan vaan teoriassa voisi tapahtua.. :D Todella tiukka läsnäolopakko pakottaa olemaan joka tunnilla (toisin kuin Suomessa), minkä ansiosta olen opiskellut täällä varmasti enemmän kuin koskaan missään. En sitten tiedä mitä se kertoo minusta opiskelijana.

Sain tietää koulun kurssitarjonnasta vasta kun minut oli jo hyväksytty kouluun, eli ennen hakemista tietoja koulujen kursseista oli todella huonosti saatavilla. Sup de Co:ssa minun oli vain valittava kaikki tarjolla olevat kurssi, sillä niitä tarjottiin yhteensä vain 30 opintopisteen edestä. Huonompi homma siinä on, etten saa todennäköisesti mitään Turun AMK:n pakollisia kursseja hyväksiluettua, eli suoritan 30 opintopistettä valinnaisia aineita, minkä vuoksi valmistuessani minulla tulee olemaan ihan "liikaa" pisteitä. Ja nyt niistä liioista pisteistä mussutetaan Turun päässä. Meidän tutkinnossa on siis PAKKO lähteä vaihtoon ja jotta on oikeutettu kaikkiin tukiin (eli että on mahdollista pärjätä taloudellisesti) niin vaihdossa on PAKKO suorittaa 30 opintopistettä ja suurin osaa kursseista lasketaan vain valinnaisiin opintoihin. Ja nyt on sitten vielä keksitty että sillä hetkellä kun 210 pistettä tulee täyteen niin pitää valmistua, vaikka pakollisiakin kursseja olisi käymättä. Aivan naurettavaa sanon minä!! Voin luvata että angry ginger herää taas talviunilta jos joku alkaa minulle mussuttamaan. Aion vamistua 226 pisteen kanssa, end of the story.

Näin raivo-avautumisen jälkeen voisin kertoa kursseistani. Pahoittelut jo etukäteen, että suomen kieli on osittain aika kauheaa kun en osaa kääntää kaikkea suomeksi, mutta yritän parhaani. Ehkä kaikkein suuritöisin kurssi on organisaatioteoria (Organisational theory, 5 op). Suuritöiseksi sen tekee erityisesti se, että kaikki tehtävät toteutetaan ryhmätöinä: 10 minuutin esitelmä organisaatioteoriasta, 4 sivun case study pohjautuen eri teorioihin, 10 sivun tutkielma valitusta organisaatiosta (meillä urheilutarvikeliike Decathlon ja tarkemmin tutkimuskohteena sen ja Intersportin välinen kilpailu) sekä 15 minuutin esitelmä tästä projektista ja vielä lisäksi toinen 4 sivun case study Teneriffalla 1977 tapahtuneen lento-onnettomuuden syistä ja siitä, miten vastaava onnettomuus voidaan jatkossa estää. Usein olisi helpompi tehdä koko homma itse sen sijaan, että yrittää pitää kaikkia ryhmän palikoita kasassa, mutta kaikesta selvittiin!

Ostin Decathlonin junnuosastolta uudet turbotossut

Ja pehmopallo kesän höntsäpalloiluun

Markkinointi (sectorial marketing, 5 op) on ihan kivaa vaikkakin opettaja on jatkuvasti aivan pihalla kaikesta, sillä kurssin on suunnitellut toisen ryhmän opettaja. Fokus on oli ensin markkinatutkimuksessa ja siitä siirryttiin palveluiden, taiteen ja hyväntekeväisyyden (non-profit organisations) markkinointiin. Mielenkiintoinen kurssi, jossa tehtävinä oli yhdessä tehtäviä case studyja sekä yrityksen imagotutkimuksen analysointi (10 sivua). Paljon olen saanut uutta ja mielenkiintoista tietoa.

Management control (5 op, en osaa kääntää tälle mitään järkevää suomenkielistä nimeä) oli alkuun perus kirjanpidon kertausta ja siitä siirryttiin erilaisiin menetelmiin laskea myyntejä ja ennustaa tulevia lukuja. Voin kertoa, että olen tällä kurssilla pihalla kuin peipponen ja olen ikionnellinen jos ymmärrän edes yhden asian. Kunnes ymmärrän etten oikeasti ymmärtänytkään.. Eli tavoitteena päästä kurssista läpi :D

Henkilöstöjohtaminen (Human resource management, 5 op) on ehdottomasti lempikurssejani, todennäköisesti siksi että aihe kiinnostaa minua kovasti. Aiheita ovat olleet mm. HR-osaston toiminnot yleisesti ja syvemmin on käsitelty rekrytointia, koulutusta ja työntekijöiden motivointia. Opettaja on todella hyvä, mutta silti hirmu ärsyttävä :D Ehkä parasta tällä ja markkinoinnin kurssilla on, että ne ovat saaneet ajattelemaan montaa asiaa todella uudella tavalla. Asioita joita ei ole koskaan edes tullut ajatelleksi. Esimerkiksi miten tarkkaan jokainen pieni yksityiskohta viinipullon etiketissä on mietitty ja miksi mikäkin yksityiskohta on niinkuin on.

Les Hivernales, Montpellierin joulumarkkinat, alkoivat torstaina 28.11.

Hot wine!

 Viimeinen 5 opintopisteen kursseista on ranskan kieli. Tämä on ollut ehdottomasti se kaikkein kivoin kurssi ja välillä oikein harmittaa kun perjantai-iltana klo 18-20 olevalla tunnilla ei pysty kunnolla keskittymään. Kielioppia ja sanastoa on käyty paljon, mikä kuullostaa todella tylsältä, mutta meidän ihana 15 oppilaan ryhmä ja aivan loistava opettaja tekevät niistä todella kiinnostavia. Usein nauretaan tunnilla niin paljon ja vedet silmissä, ettei tekemisestä tule enää yhtään mitään :D Kyllä huomaa miten huimasti kielitaito, erityisesti suullinen, on kehittynyt jo tässä lyhyessä ajassa! Ja pakkohan sen on kehittyä kun tunneilla puhutaan jatkuvasti ja arjessakin suuri osa puheesta on nykyään ranskaksi.

Pienempiä kursseja olivat 2 pisteen collective intelligence, joka käsitteli yhteisöllisyyttä, miten muuttaa yksilöt ryhmäksi sekä ongelmia, joita prosessissa saattaa esiintyä. Opettaja oli aivan loistava ja olisin toivonut lisää näitä tunteja. Toinen pieni kurssi oli esiintymistekniikoista (Presentation techniques), jossa opetettiin pitämään esitelmiä oikein ja välttämään yleisimpiä virheitä. Jokainen piti 3 minuutin esitelmän, jossa ei saanut käyttää mitään apuvälineitä (muistilappua, powerpointia, yms), eli kaikki piti muistaa ulkoa. Kerroin Suomen opetussysteemistä, joka on muuten maailman paras. Palautetta saimme ajan puutteen takia tosin vain muutaman sanan verran, eli en nyt oikein tiedä mitä tein oikein tai väärin :/

Ensimmäinen adventtisunnuntai

Sunnuntaibrunssi <3

Niinkuin aiemmasta on ehkä jo käynyt ilmi, täällä opintopisteiden eteen joutuu tekemään paljon enemmän työtä kuin Suomessa. Ryhmätöitä tehdään jatkuvasti ja valitettavasti myös niiden varjopuolet ovat korostuneet hyvin: osa ei tee mitään ja aina saa olla korjaamassa muiden virheitä. Suurin osa tekee hyvin, mutta aina on ne jotkut jotka eivät A. tajua mitä pitää tehdä, B. tekevät ihan aiheen vierestä tai C. jos sattuvat osumaan aiheeseen, englanti on jotain niin järkyttävää, etten edes minä ymmärrä mitä siinä yritetään sanoa. Täällä huomaa myös hyvin eroja maiden opiskelukulttuurien välillä: esimerkiksi saksalaiset ovat todella täsmällisiä (ja usein myös stressaavat IHAN liikaa!), ranskalaiset tekevät hyvin mutta omalla tahdillaan ja aasialaisille opiskelut ovat koko elämä. Tämä siis TODELLA karrikoidusti, tottakai mukaan mahtuu monta poikkeusta.

Koulun ja treenin lisäksi kerkeän toki näkemään kavereitakin. Meillä on oma ihana kaveriporukka, jonka kesken vietetään iltaa monta kertaa viikossa. Ohjelmassa on usein juomapelejä, mutta jos ei alkoholin nauttiminen nappaa niin pelata voi myös limpparilla. Todella usein käy niin, että etkoilla viihdytään niin pitkään ettei kukaan enää jaksa lähteä baariin, sillä ne sulkeutuisivat jo tunnin jälkeen (klo 2 tai 3). Ollaan myös esim. käyty leffassa, joulumarkkinoilla ja viikonloppuisin järjestetään usein brunsseja kavereiden kanssa. Esimerkiksi viime viikon sunnuntaina vaan rentouduttiin ja syötiin 4 tuntia tyttöjen kanssa ja nyyttäriperiaatteella kellekään ei tule suuria kustannuksia ruokien ostamisesta/ valmistamisesta.

Tehtiin Lisan kans pizzaa

Tällaista on elämäni Ranskassa ja tykkään siitä kovasti. Vähän on ristiriitaiset tunteet kotiinpaluusta: toisaalta tahtoisin jo kotiin, mutta toisaalta haluaisin jäädä. Onneksi kotiinpaluu tapahtuu vähän asteittain kun vietin viime viikon Suomessa, nyt olen matkalla 10 päiväksi takaisin Montpellieriin, sitten lennän taas joululomaksi kotiin ja tammikuussa palaan Ranskaan vielä pariksi viikoksi tekemään tenttejä. Voi olla että tammikuun jälkeen ei hetkeen huvita matkustaa mihinkään.

Bisous,

Else 

Hello Finland!